23 Things They Don't Tell You About Capitalism - Ha-Joon Chang

Professori Chang on tunnettu Cambridgen yliopiston taloustietelijä. Hän on kirjoittanut provokatiivisen ja erittäin informatiivisen kirjan, jossa hän kritisoi 23 länsimaalaisiin aivokoppiin pinttynyttä uskomusta. Chang on itse Korealainen ja itämainen talousajattelu heijastuu voimakkaasti hänen ajatuksissaan. Hänellä on erinomainen ja taivutteleva tapa esittää ajatuksensa ja olen varma, että moni ekonomisti saisi tästä teoksesta hyvää aivojumppaa.

Kirjan teesit ovat niin hyvät, että on mielestäni kiinnostavaa listata tähän kaikki 23 väitettä. Osa väitteistä on itsestäänselviä - osa vaatii enemmän paneutumista (kuten väite 6):

1. "Vapaat markkinat" ovat myytti
2. Yrityksiä ei pitäisi johtaa omistajien etujen mukaisesti
3. Suurin osa länsimaiden asukkaista saa liian korkeaa palkkaa
4. Pesukone on ollut internetiä tärkeämpi keksintö
5. Saat ihmisiltä sitä mitä odotat
6. Makrotason tasapaino ei ole tehnyt maailmantaloudesta vakaampaa
7. Vapaat markkinat eivät tee alikehittyneistä maista varakkaampia
8. Pääomalla on kansallisuus
9. Emme elä teollisuudenjälkeistä aikakautta
10. Yhdysvalloissa ei ole maailman korkein elintaso
11. Afrikka ei ole tuomittu olemaan aina kehityksestä jäljessä
12. Hallitukset voivat valita menestyjiä markkinoilla
13. Rikkaiden rikastuminen ei tee meista muista rikkaampia
14. USA:n johtavat ovat ylipalkattuja
15. Köyhien maiden asukkaat ovat yritteliäämpiä kuin kehittyneiden maiden asukkaat
16. Emme ole tarpeeksi fiksuja jättääksemme asiat markkinoiden ratkaistaviksi
17. Kouluttautuminen itsessään ei tee valtiosta varakasta
18. Se mikä on General Motorsin parhaaksi, ei ole välttämättä Amerikan parhaaksi
19. Kommunismin romahduksesta huolimatta, elämme edelleenkin suunnitelmatalouksissa
20. Tasapuoliset osallistumisen mahdollisuudet eivät vielä tarkoita tasapuolisuutta
21. Voimakas valtiovalta tekee ihmisistä avoimempia muutokselle
22. Rahoitusmarkkinoiden on muututtava vähemmän tehokkaiksi, ei toisinpäin
23. Hyvä talouspolitiikka ei vaadi hyviä ekonomisteja

Osa väitteistä kuulostaa järjen- ja intuitionvastaisilta, mutta Chang osaa argumentoida teesiensä puolesta erittäin uskottavasti. Hän edustaa ajattelussaan maalaisjärkistä, hieman konservatiivista aasialaista koulukuntaa, joka kannattaa vahvan valtiovallan ja markkinatalouden yhdistämistä - pohjoismaiseen ajatteluun tämä sopii hyvin, vaikka Chang ei kirjoitakaan juuri meille tyypillisestä hyvinvointivaltiosta.

Umpivasemmistolaiselta vaikuttava Chang ei suinkaan ole kommunisti vaan kannattaa markkinataloutta. Hän vain haluaa kirjassaan tuoda esiin nykyjärjestelmän heikkouksia. Changin mukaan nykyjärjestelmä on tehokas kuin huippuunsa viritetty kone, mutta se on samalla hauras kuin riisiposliinista tehty vati. Jos annamme markkinoiden päättää kaikesta, saamme keräillä sirpaleita vielä monta vuosikymmentä.

Voin lämpimästi suositella Changin kirjaa kenelle tahansa, sillä se on kirjoitettu helposti omaksuttavaan muotoon, hyvällä huumorilla ja huolellisesti argumentoiden.

Vastuullinen sijoittaminen - Anna Hyrske, ym.

Sain arvosteltavaksi FINVA:n julkaiseman teoksen vastuullisesta sijoittamisesta, jonka Anna Hyrske ja joukko muita vastuullisen sijoittamisen asiantuntijoita ovat laatineet. Aiempaa suomenkielistä kirjallisuutta aiheesta on rajallisesti saatavilla, joten teos on kiinnostava keskustelunavaus.

Kirja tekee selkeä pesäeron eettisen ja vastuullisen sijoittamisen välille. Eettinen sijoittaminen nähdään enemmän hyväntekeväisyytenä kun taas vastuullinen sijoittaminen pyrkii tekemään tuottoa ja ottamaan liiketoiminnan vastuullisuuden huomioon samanaikaisesti. Tämä erotus on mielestäni tarpeellinen ja kirjoittajat onnistuvat perustelemaan kantansa hyvin.

“Vastuullinen sijoittaminen” pohjautuu kirjana paljolti YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteisiin eli PRI:hin. Kirjailijat myös kannustavat organisaatioita allekirjoittamaan periaatteet, joihin kuuluu muun muassa vastuullisuuden huomioiminen sijoituksia tehtäessä eli ns. ESG (environmental, social and governance) -tekijöiden huomioiminen; avoin raportointi ja periaatteiden jakaminen eteenpäin. PRI on mielestäni hyvä, konkreettinen pohja kirjalle ja on perusteltua, että instituutiosijoittajat ottaisivat nämä perusteet käyttöön.

Oikean ruoan puolesta - Michael Pollan

Vasta pari viikkoa sitten arvostelin Michael Pollanin pikaoppaan, "Oikean ruoan ohjeet". Niteestä innostuneena tilasin Pollanin aiemmin julkaiseman täyspitkän kirjan, "Oikean ruoan puolesta" tai "In Defense of Food", johon Pollanin ohjekokoelma pohjautuu.

Pollan on tunnettu amerikkalainen toimittaja ja kirjailija. Hänen mieliteemojaan ovat ruoka, ruokaperinne, puutarhanhoito ja terveys. Kirjailijan laadukkaiden analyysien ja viihdyttävän kirjoitustyylin takia hänen kirjojaan on myyty laivakaupalla ympäri maailman.

Teollinen ruoka on kuuma puheenaihe länsimaissa. Käynnissä on jonkinlainen vastarintaliike. "Oikean ruoan puolesta" sopii ajan henkeen ja se on erinomainen kirja kaikille, jotka rakastavat hyvää ruokaa sekä arvostavat perinteitä.

Blogimarkkinointi - Katleena Kortesuo & Jarkko Kurvinen

Ensinnäkin kiitos Itellalle, joka tavoitti minut Saksasta asti. Posti toi arvosteltavaksi Katleena Kortesuon ja Jarkko Kurvisen yhteistyön tuloksena syntyneen kirjan "Blogimarkkinointi".

"Blogimarkkinointi" on kattava paketti blogin perustamisesta, ylläpitämisestä ja kaupallistamisesta. Kirja kattaa aihepiirin laajasti, olematta kuitenkaan vaivalloinen luettava.

Aiheita ovat mm. blogin nimeäminen, tekstien ideoiminen ja tuottaminen, asiantuntijabrändin luominen, blogin muuntaminen tulonlähteeksi, julkaisujärjestelmän valinta ja blogin muokkaaminen hakukoneystävällisemmäksi. Erityisen kiinnostavana pidin kappaleita suhteiden ylläpitämisestä blogin lukijakuntaan ja muihin bloggaajiin.

Miljoonahuijarit: Suurpetkuttajien värikäs historia - Kari Nars

Harva uskoo ensikuulemalta, että Eiffelin torni on aikoinaan onnistuneesti kaupattu pariisilaiselle romukauppiaalle romumetallina. Huijauksen uhri oli tapauksesta niin häpeissään, ettei hän edes kehdannut tehdä rikosilmoitusta. Tämä ja kymmenkunta muuta historiallista huijausta esitellään Kari Narsin kiitosta keränneessä kirjassa "Miljoonahuijarit".

Kari Nars on koonnut kansainvälisesti ja kotimaisesti kiinnostavia huijaritarinoita yksiin kansiin. Yllä mainitun Victor Lustigin huijauksen lisäksi kirjassa esitellään mm. Gregor McGregorin klassinen huijaus, jossa mies möi valtauksia ja tekaistuja seteleitä olemattomaan paratiisivaltioon. Toinen klassikko on Charles Ponzin - miehen, jonka nimi tunnetaan synonyyminä pyramidihuijauksille - värikäs elämäntarina.

Fooled by Randomness (Satunnaisuuden hämäämä) - Nassim Taleb

Nassim Talebin menestyskirja "Musta joutsen" ei ollut suinkaan Talebin ensiteos. Tätä ennen hän oli kirjoittanut  oppaan johdannaisten treidaamisesta sekä kirjan "Fooled by randomness", jossa hän esittelee sijoittamiseen ja maailman tulkitsemiseen liittyvää filosofiaansa.


Talebin idea on, että ihmiset eivät ymmärrä sattumanvaraisuutta. Sen sijaan me etsimme selityksiä tapahtumille, jotka todellisuudessa eivät kaipaa selitystä tai eivät edes omaa sellaista. Hyvä esimerkki tästä on Kauppalehden etusivun suurin otsikko viime vuodelta kun Pohjois-Korea ampui kranaatin eteläiseen naapurivaltioon: "Helsingin pörssi reagoi Pohjois-Korean tapahtumiin". Todellisuudessa pörssi oli laskenut 0.5%. Todellisuudessa pörssi heittelee joka päivä +/-1% riippumatta Korean tapahtumista. Mutta ihmisaivot kaipaavat aina jonkin selityksen tapahtuneelle. Toinen esimerkki on se, että syytämme sattumanvaraisuutta epäonnistumisistamme, mutta otamme onnistumiset taidokkuutenamme.

Pieni suuri energiakirja - Jussi Laitinen

Asuminen ja energiankulutus ovat ilmastonmuutoksen, lain ja ajan hengen mukaan aihepiiri, johon kannattaisi tutustua. Olisiko tästä opuksesta apua?

"Pieni suuri energiakirja" tarjoaa kattavan tietopaketin energiataloudelliseen asumiseen napakasti kirjoitettuna. Kirjassa käsitellään mm. kaikki yleisimmät energian muodot, itsenäisesti tehtävät talon parannukset ja energiaan liittyvät peruskäsitteet.

Kirja käy läpi kaikki yleisimmät Suomessa käytetyt energian ja lämmön muodot ilmapumpusta aurinkokeräimiin ja pelletteihin. Yllättävän tiivistä paketista saakin hyvän yleiskuvan toteuttamiskelpoisista energiaratkaisuista omaa taloa ajatellen. Tietoa on juuri riittävästi kaltaiselleni perusjampalle.

Kirja varoittaa myös perinteisistä sudenkuopista. Monet erehtyvät luulemaan esimerkiksi sähkölämmitystä edulliseksi vaihtoehdoksi, sillä sähkölämmityksen asentaminen on niin helppoa ja halpaa. Sähkön hinta on kuitenkin jatkuvasti nousussa ja sähkölämmitteisen talon jalanjälki on yllättäen jopa hieman suurempi kuin öljylämmitteisen talon.

Oikean ruoan ohjeet - Michael Pollan

Luettuani Jonathan Safran Foerin kirjan "Eating animals", minulle muodostui sellainen kuva, että Michael Pollan on joku yletöntä lihansyöntiä kannattava jenkkikirjailija, koska Pollanin "Carnivors dilemma" esintyy Safran Foerin tekstissä useampaankin otteeseen. Kiinnostuksesta nappasin Pollanin kirjan Sokkarin alennusmyynneistä kouraani ja huomasin, että mies on itseasiassa poikkeuksellisen järkevä kaveri.


Pollanin kirja "Oikean ruoan ohjeet" kokoaa 64 vinkkiä, ohjetta ja nyrkkisääntöä, joiden avulla jokainen voi helposti parantaa omaa ravitsemustaan ja terveyttään. Ohjeiden tarkoituksena on tehdä syömisestä hauskaa ja terveellistä ilman vouhotusta tai pelkoja huonosta ruokavaliosta.

Ravitsemuksesta on tullut viime vuosina uskomattoman vaikeaa. Täytyy tuntea proteiinit, rasvat ja hiilihydraatit. Vitamiinit, mineraalit, hivenaineet, antioksidantit, fytokemikaalit ja flavonoidit. Nostaako kananmuna kolesterolia vai laskeeko se sitä? Onko voi hyvästä vai pahasta? Rasvaton maito vai rasvallinen maito vai eikö maitoa ollenkaan?

Luontovuosi - 365 havaintoa Suomen luonnosta - Juha Laaksonen

Vanhempieni pöydällä lojui kinnostavan näköinen kirja. Otin sen kouraani ja siinä sitten vierähtivätkin seuraavat pari tuntia kuin siivillä.

Juha Laaksosen "Luontovuosi" on kirja, johon Laaksonen on kerännyt 365 tarinaa, havaintoa ja faktaa luonnosta. Juttuja koristavat upeat värikuvat, joita Laaksonen on napsinut vuosien varrella. Kirjan luettuaan tuntuu siltä, että Laaksonen on käynyt koluamassa läpi jokaisen nurkan Suomen luonnosta ja törmännyt melkein kaikkii mahdollisiin eläimiin.


Kirjan jutut ovat lyhyitä, parin kappaleen mittaisia tarinoita luonnosta. Vähän niinkuin tapakset ovat pieniä, maittavia suupaloja,  ovat Laaksosen luontohavainnot pieniä helposti omaksuttavia ja lähes loputtomassa määrin kulutettavia tiedonnokareita.

Tiede kautta aikojen - Subramanyam, et.al.

"Tiede kautta aikojen - Antiikista nykyaikaan" kerää kunnianhimoisesti yksiin kansiin tieteen merkittävimmät saavutukset viimeisen kolmen tuhannen vuoden ajalta. Kirja jakautuu neljään osaan, joissa käsitellään luonnontieteiden osa-aluita kuten tähtitiedettä, fysiikkaa ja biologiaa.


Kirjan parasta antia ovat nykyaikaa ja renesanssia käsittelevät osat. Kirjassa kerrotaan yksityiskohtaisemmin tehdyistä kokeista ja tuloksista ja tieteen kehityskuluista. Lukijalle muodostuu kattava kuva eri tieteenalojen edistyksestä.

Harmillisesti antiikin aikaa käsittelevä kirjan alkuosa on heikosti kirjoitettu. Itseäni olisi nimittäin kiinnostanut juuri tuo tieteen alkuaika; Kreikka, Syyria, Alexandria ja Mesopotamia. Antiikkia käsittelevä kappale on jotekin ylimalkainen ja se tuntuu lähinnä isolta listalta omituisia nimiä. Varsinaisiin tieteen saavutuksiin antiikin aikana pureudetaan vähän.

Kansainvälisen kapitalismin kriisi - George Soros

Kirjastossa vastaan tuli jo 14 vuoden ikään varttunut opus, Soroksen Kansainvälisen kapitalismin kriisi vuodelta 1998.

George Soros on yksi maailman varakkaimmista ihmisistä ja hänen perustamansa Quantum Funds korkorahasto on usein tituleerattu kaikkien aikojen menestyneimmäksi rahastoksi. Soros on taustaltaan unkarilainen, mutta on asunut Yhdysvalloissa suurimman osan elämästään. Tämän miljardöörin mietteitä saa lukea uutisista tuon tuosta, joten ajattelin että olisi kiinnostavaa tutustua hänen ajatuksiinsa viime vuosikymmeneltä juuri ennen IT-kuplan puhkeamista ja kun kansainvälinen rahoituskriisi oli alkanut Thaimaasta 1997.

Soros aloittaa kirjan esittelemällä kolme mieliteemaansa. Refleksiivisyyden, erehtyväisyyden ja avoimen yhteiskunnan käsitteet. Refleksiivisyydellä hän tarkoittaa ihmisten kaksinaista roolia asioissa, havainnoijana ja vaikuttajana samanaikaisesti. Sen takia maailmassa on vaikea tehdä varmoja päätelmiä, sillä tilanteet muuttuvat odottamattomasti. Erehtyväisyys on refleksiivisyyden seuraus - ihminen ei voi koskaan tietää varmaksi tulevaisuutta, sillä talous ja politiikka eivät pohjaudu luonnon lakeihin. Ratkaisuksi kaoottiseen maailmaan Soros ehdottaa avointa yhteiskuntaa, joka ei perustu mihinkään dogmaattiseen uskoon vaan uskoon omasta erehtyväisyydestä ja uskoon omaan kykyyn ratkaista asiat paremmin kriittisen päättelyn tuloksena. Sen takia kommunismi tai amerikkalaisten nykyään ajama täydellinen deregulaatio eivät tule koskaan toimimaan, sillä ne eivät hyväksy keskustelua ja erehdyksen mahdollisuutta.

Soroksen mielestä kaupallistuminen on tullut hallitsevaksi arvoksi. Ajatellaan menestyneinen on se, jolla on eniten rahaa - toisaalta poliitikoista parhaita ovat ne, jotka osaavat tulla valituiksi uudestaan, eivätkä ne, jotka tekevät oikeasti hyviä asioita. Soroksen mukaan kapitalismia ei voida rakentaa pohjalle, jossa raha on ainoa hallitseva arvo. Joskus asioita täytyy tehdä, vaikka sen tekeminen on epämukavaa ja kallistakin. Kuka rakentaa tiet ja hoitaa vanhukset, jos kukaan ei ole valmis maksamaan?

Soroksen mukaan kansainvälisen kapitalismin kriisi johtuu kaupan laajenemisesta kansainväliseksi, mutta toisaalta kansainvälisen säätelyn puutteesta. Tämä epäsuhta aiheuttaa erilaisia tasapainotiloja maailmantalouteen - aivan kuten huomaamme. Kun yhdessä maassa ei ole ympäristölakeja, kaikki likainen tuotanto siirretään sinne, mikä tuhoaa alueen ekosysteemit. Kun toisaalla ei säädellä pankkeja, syntyy veroparatiiseja, jotka köyhdyttävät valtioita ja syövät hyvinvointia.

Soroksella oli myös jo tuolloin näkemys eurosta, joka oli tulossa 2000-luvun alussa Eurooppaan. Soros kirjoittaa jotakuinkin näin: "Euro perustuu uskoon siitä, että pitkällä aikavälillä yhteinen markkina-alue tarvitsee yhteisen valuutan. Minä jaan tämän uskon." Hän kuitenkin jatkaa: "En kuitenkaan usko, että yhteinen valuutta voi toimia pitkällä aikavälillä ilman yhteistä finanssipolitiikkaa ja jonkinlaista yhteistä verotusjärjestelmää." Mielenkiintoista, kuinka tämä näkemys on nyt 2010-luvulla ryhtynyt realisoitumaan eurokriisin myötä.

Vaikka kirja onkin täynnä kiinnostavia juttuja, se on ajoittain hieman vaikeaselkoinen. Taistelu kannatti silti. Vaikka osa sisällöstä onkin relevanttia lähinnä viime vuosituhannen loppua ajatellen, monet Soroksen ajatuksista ovat entistä tärkeämpiä tänä päivänä kun Yhdysvallat ajaa edelleenkin markkinoiden täydellistä sääntelemättömyyttä.

Kirjaa voisi suositella bisnesihmisille ja politiikoille vaikka se onkin hieman sekavasti kirjoitettu silloin tällöin. Soroksella on paljon hyviä ajatuksia, ja etenkin hänen näkemyksensä ihmisten erehtyväisyydestä on harmistuttavan harvinainen bisnesmaailmassa.

Eating animals (Eläinten syömisestä) - Jonathan Safran Foer

On ihme, etten ole aiemmin pohdiskellut lihan alkuperää ja eläinten syömisen eettistä ulottuvuutta. Olen syönyt lihaa koko elämäni ilman, että olisin pysähtynyt miettimään mistä ja miten ne herkulliset punaiset kakkarat päätyvät supermarketin hyllyyn, rapisevaan pakettiin kelmun alle.

Jonathan Safran Foer on pallotellut kasvissyönnin ja lihansyönnin välillä koko varhaisen aikuisuutensa. Vasta kun hän aloitti kolmivuotisen tutkimusprojektinsa lihansyöntiin ja -tuotantoon hänen silmänsä aukenivat siihen karuun, kieltämättömään, totuuteen, mikä on modernin lihantuotannon tarina.


Kirja kertoo tarkkaan, miten kanat, siat, lehmät ja lohet, kaikki on survottu moderneilla farmeilla niin tiheästi, että eläimet nukkuvat usein omissa ulosteissaan. Keskimääräinen hanhi esimerkiksi asuu A4-kokoisella maaläntillä. Imettävät siat pakataan niin pieniin karsinoihin, että niiden kyljet mätänevät hankaumien johdosta. Eläimet ovat niin sairaalloisia, että niille syötetään jatkuvasti antibiootteja, sillä ilman lääkitystä eläimet kuolisivat ennen teurastusta. Eläimet eivät ole myöskään enää niitä samoja, mitä olemme tottuneet näkemään koulun biologian kirjoissa. Moderni hanhi kasvaa 400% nopeammin kuin hanhi 50 vuotta sitten.

En voi yksinkertaisesti käsittää, miten liha joka tulee mutanttieläimistä, kasvatetaan eläimille sopimattomalla ruokavaliolla, pidetään hengissä lääkkeillä, pidetään karsinoissa liikuntakyvyttöminä ja teurastetaan huolimattomasti, olisi ihmiselle soveltuvaa ravintoa. Kirja on tarkkaan dokumentoitu ja kaikki käytetyt lähteet ovat lukijan tarkastettavissa. Kirjan aihepiiri on niin tulenarka, ettei Foerilla ole varaa tehdä virheitä ilman, että kirja leimataan vain aktivistin tekosiksi. Foer käyttääkin enimmäkseen tilastoja hallituksen ja lihantuottajien omista lähteistä.

Kirjan menestyksestä kertoo se, että "Eating animals" on käännetty 36 kielelle, mukaan lukien suomeksi (Eläinten syömisestä). Käsitykseni mukaan suomalainen painos on tällä hetkellä ennakkotilauksessa. Itse kuitenkin haluan lukea teokset aina alkuperäisellä kielellä, sillä silloin kirjailija käyttää omaa ääntään ja ilmaisee itseään omin sanoin. Kirja on amerikkalainen ja se kuvaa amerikkalaista lihantuotannon mallia, mutta samat opit pätevät pitkälti Euroopassa.


Foerin teksti on yleensä voimakasta, mutta hänen argumenttinsa edes eettisen lihan syönnin välttämiseksi eivät ole mielestäni kovin vakuuttavia. Jos eläimistä pidetään hyvää huolta ja ne teurastetaan ilman kärsimystä, on vaikea löytää hyviä syitä olla syömättä lihaa ja siinä Foer mielestäni olisi voinut tehdä parempaa työtä. Lukijan kannalta ristiriitaa supermarketin lihatiskillä ei silti juurikaan synny, sillä eettisesti tuotettua lihaa ei markkinoilla juurikaan ole saatavilla. Amerikassa 99% kaikesta lihasta tulee valtavilta farmeilta - Euroopassa luku on pienempi, mutta modernit sikalat ja kanalat pakkaavat eläimet yhtä tiukkaan ja edes luomu-merkintä ei takaa paljoa eläinten eettisestä kohtelusta.

Kirjan maine on kiirinyt jo eteenpäin. Halusin lahjoittaa kirjan hyvälle ystävälleni, mutta hän sanoi: "Ei älä anna sitä ennen joulua. Kaikki jotka lukevat kirjan, eivät syö enää koskaan lihaa! Haluan maistaa joulukinkkua edes kerran." Tapaus itsessään on melko vitsikäs, mutta kertoo myös jotain meidän suhteestamme lihaan - me tiedämme miten liha tuotetaan, mutta emme vain halua uskoa sitä. Kysymys kuuluu - missä vaiheessa itse kunkin on käsiteltävä kysymyksiä lihan eettisestä tuottamisesta?

Kirjassa on mielestäni erinomainen huomio aistien eettisyydestä. Olemme säädelleet sosiaalisin normein ja laein kaikkien muiden aistien käyttöä - ei ole soveliasta katsoa laitonta materiaalia tai koskettaa toista ihmistä vastoin tämän tahtoa - mutta makuaistimme tuntuu olevan vapautettu kaikista eettisistä säädöksistä. Voimme hyvällä omallatunnolla survoa kurkustamme alas lihaa, jonka alkuperä on lähtöisin eläinten kärsimyksestä.

Menestyvä liiketoiminta Kiinassa - Havrén & Rutanen

Kiinan merkitys kansainvälisenä talousmahtina sen kuin porskuttaa menemään. Valtio on kasvanut huimaa vauhtia jo vuosikymmenien ajan ja Kiinan nousu köyhyydestä nykyiseksi mahtimaaksi on ihmiskunnan historian yksi merkittävimmistä tapahtumista.

Kiinaan liittyy valtava määrä uskomuksia ja jopa harhakäsityksiä. Moni Kiinaan yrittänyt liikemies tai -nainen on tullut maitojunassa takaisin. Ne jotka ovat saaneet bisnekset luistamaan ovat useimmiten kohdanneet matkan varrella merkittäviä haasteita ja ovat tarvinneet onnen lisäksi paikallisten toimintatapojen tuntemusta. Usein on kutsuttu jopa suurlähettiläs apuun.

Pasi Rutanen on entinen suurlähettiläs sekä Kiinassa työskentelevä liiketoimintakonsultti Sari Arho Havrén ovat julkaisseet vuodenvaihteessa kirjan "Menestyvä liiketoiminta Kiinassa". Kirja pyrkii valottamaan Kiinaan pyrkivän yrityksen toimintamahdollisuuksia mahdollisimman monipuolisesti. Kirjassa on paljon tosielämän tapauksia, joiden avulla lukijalle muodostuu selkeä käsitys Kiinan liiketoimintaympäristön mahdollisuksista ja riskeistä.

Kirjan luettuaan oppii myös paljon paikallisesta politiikasta ja historiasta. Itselleni opas oli oikea ahaa-elämys, sillä omat käsitykseni perustuivat aiemmin puhtaasti Kiinasta luotuihin myytteihin.

Kirja maksaa viitisen kymppiä, mutta on varmasti Kiinaan matkaavalle expatriaatille tai muuten kiinalaisesta liiketoiminnasta kiinnostuneelle ehdottoman hyvin käytetty viitisen kymppiä.

Ensimmäinen painos - Kari Ojala

Eräässä Trick of the Mind sarjan jaksossa taikuri Derren Brown totesi, että käytännössä niin moni ihminen haaveilee jossakin elämänsä vaiheessa kirjan kirjoittamisesta, että aiheesta voi kirjoittaa lähes jokaista koskevan horoskoopin.

Nyt oman kirjan kirjoittamisesta haaveilevat, achtung! Sain viimeinkin luettua loppuun muutama vuosi sitten julkaistun Kari Ojalan kirjan "Ensimmäinen painos", joka pyrkii toimimaan kattavana tietopakettina oman kirjan julkaisemiseen vaadittavista taidoista ja tiedoista. Kirjan ala-otsitto "Miten saan tekstini julki ja kuinka elän kirjoittamisella" on kohtalainen kuvaus kirjan sisällöstä, vaikkakaan ei täydellinen kohta tulette huomaamaan.

Kirjoittajaksi ryhtyminen ei ole ihan yksinkertainen sillä kirjailijoiden palkkiot eivät ole kehuttavia ja alalla on hurjasti kilpailua. Moni ryhtyy esikoisteoksen tekoon ruusunpunaisin kuvitelmin tulevasta taiteilijaelämästä. Ojalan kirjan tarkoitus on edustaa realistisempaa otettta kirjoittamisen todellisuudesta.

Ojala on halunnut kirjoittaa kattavan oppaan, jossa käsitellään mm. kirjoittajan taitoja ja vaadittua koulutusta, eri tekstityylejä, kustantajan hätyyttelemistä, palkkiota ja verotusta sekä kotitoimiston perustamista (ja paljon muuta).

Ainakin ajatuksen tasolla kirjan sisällysluettelo on todella laaja. Kirjassa käsitellään käytännössä kaikki mieleenjuolahtavat kirjoittamiseen ammattina liittyvät asiat. Harmillisesti osaan aiheista ei kuitenkaan paneuduta aivan riittävän syvällisesti.

Esimerkiksi arvonlisäveroviidakko on kirjoittajan kohdalla suhteellisen hankala suunnistettava, mutta kirjan lukeminen ei juuri auttanut ymmärtämään aihetta aikaisempaa enempää. Oman yrityksen perustamista ja verotusta koskeva kappale on muuten erittäin paikallaan ja kohtalaisen hyödyllistä tekstiä, mutta olisin kaivannut vielä pedagogisempaa otetta tähän olennaiseen aihepiiriin. Monta kirjailijan huipeloa pitäisi opastaa ihan kädestä pitäen näissä asioissa.

Kotitoimistoa käsittelevä kappale olisi sekin voinut olla laajempi. Tietenkään aiheesta ei kannata jauhaa turhaa tekstiä jos se ei palvele tarkoitusta, mutta luettuani kappaleen en oikein muista muita vinkkejä kuin että "hyllytilaa ja pöytätilaa ei ole koskaan liikaa".

Kolmanneksi olisin kaivannut merkittävästi kattavampia kuvauksia kirjailijoiden / kirjoittajien kirjaimellisista työtavoista ja elämänrytmistä. Kirjassa on toki selitetty nopeasti, että suurin osa kirjoittajista tekee työnsä aamulla yms. mutta kirjailijaksi haluavaa kiinnostaisi varmasti juuri täsmätieto siitä miten ammattikirjailijat jakavat päivärytminsä. Olisi kiinnostavaa lukea muutaman ammattikirjailijan haastattelu aiheesta.

Jäikö tämän kirjan jälkeen sellainen olo, että tiedän miten kirjoittamisella voi ansaita elantonsa kuten ala-otsikossa luvattiin? Kyllä ja ei. Kirjassa on valtavasti tietoa, mutta toisaalta kirjoittamisesta ammattina on kirjoitettu melko epähohdokkaassa ja kyynisessä muodossa. Ojala haluaa tehdä selväksi, että kirjoittaminen ei todella ole mikään kultakaivos palkan, sosiaaliturvan tai eläkkeen kannalta. Varoitukset tuskin ovat liioiteltuja, joten ihan hyvä että Ojala pyrkii realismiin. Mutta toisaalta kirja ei tarjoa juuri kannustuksen sanoja, joita aloittava kirjailija tarvitsisi. Ehkä kyseessä on jonkinlainen testi..? Jos luettuasi "Ensimmäisen painoksen" haluat edelleen alalle niin kyseessä on sinulle oikea kutsumusammatti.

Puutteistaan huolimatta kirja on ihan okei. Kotimaisia kirjoja juuri kirjoittamisesta leipätyönä ei ole juurikaan Waltarin jälkeen tehty. Kirja on sellaisenaan hyvä ostos ihmiselle, jolle kirjan kirjoittaminen ja kustantaminen on täysin vieras aihe, mutta haluaa silti päästä askeleen lähemmäksi oman kirjan kirjoittamista. Aiheeseen perehtyneelle suosittelen kirjan lainaamista kirjastosta ja valikoivaa lukemista omien kiinnostuksen mukaan.

Kiehtovat alkuaineet - Theodore Gray

Olen kaipaillut jo jonkin aikaa internetsivustoa, jossa käyttäjä voisi opiskella kuvien avulla alkuaineita sekä jaksollista järjestelmää. Tietokoneen ruudun mulkoileminen käy kuitenkin nopeasti kuivaksi, ja alkuaineiden oppimiseen kirja on todennäköisesti paljon toimivampi. Theodore Gray on toimittanut massiivisen teoksen sekä samaan sarjaan kuuluvan korttipakan, jonka avulla jaksollinen järjestelmä hahmottuu Grayn henkilökohtaisesta alkuainekokoelmasta otetuista upeista valokuvista.

Jokaisella kirjan aukeamalla esitellään yksi jaksollisen järjestelmän alkuaineista ja siitä annetaan kattavasti mielenkiintoista tietoa. Alkuaineesta kerrotaan kiinnostuneille enemmän tekstimuodossa ja kiireisemmät voivat tutustua Theodore Grayn uskomattoman kauniisiin kuviin sekä oppia aineiden käyttökohteista kuvien kautta.

Aukeaman vasemmassa laidassa on alkuaineen yksityiskohtaiset tiedot, kuten järjestysluku, tiheys, kiderakenne, elektronien täyttymisjärjestys kuorille sekä mielenkiintoisena lisänä alkuaineen emissiospektri. Emissiospektriä käyttämällä nokkela kokeilija voi selvittää vaikkapa auringon koostumuksen tai vahvistaa punaisen neonvalon todellakin syntyvän neonista.

Kirjan parasta antia ovat sen suuret, laadukkaalle paperille painetut kuvat jotka kertovat nopeasti enemmän kuin pitkästyttävät selostukset alkuaineiden ainutlaatuisista ominaisuuksista. Olen näyttänyt kirjaa perheenjäsenilleni ja kaikki ovat pitäneet teosta mielenkiintoisena juuri sen käytännönläheisyyden takia. Kirjan pelkkä selaileminen ja kuvatekstien lukeminen antaa paljon ymmärrystä siitä kuinka ympäröivä luonto, avaruus, ihmiskeho ja arkielämän esineemme rakentuvat eri alkuaineista.

Theodore Grayn kirja on kaikkea muuta kuin kuiva tiedekirja ja se on suunnattu suurelle yleisölle - mutta uskoisin sen vetoavan etenkin nuorisoon ja siitä hieman vanhempaa lukijakuntaan. Tarkoituksena on esitellä kuvien ja napakan tekstin avulla kunkin alkuaineen koostumusta ja sen käyttökohteita arkielämässä.

Kirja ei siis sellaisenaan sovellu kemian opiskeilijoille oppikirjaksi. Kirjan tarkoituksena on tutustuttaa suurta yleisöä kemian mielenkiintoiseen maailmaan ja avata lukija pohtimaan sitä hämmentävän kaunista todellisuutta, josta maailmamme rakentuu. Tutustumalla universumin rakennusaineisiin maailma aukeaa entistäkin kiehtovampana paikkana. Olen kirjaa luettuani huomannut alkaneeni aina pohtia mistä mikin talouteni tavaroista lopulta koostuu.

Näin uutena vuotena on mielenkiintoista tajuta, että rakettien ja sähikäisten valkoinen väri syntyy palavasta titaanista sekä magnesiumista, sinisen värin synnyttää kupari. Sain Grayn kuvankauniin kirjan käsiini harmillisesti vasta joulun jälkeen, sillä kyseinen teos olisi ollut loistava joululahjaidea luonnontieteistä kiinnostuneille, mutta onhan onneksi tammiale.

Voit ostaa kirjan "Kiehtovat alkuaineet" - Bookplussan verkkokaupasta.

Alkuaineiden opiskelusta kiinnostuneet voivat hyötyä vieläkin enemmän Theodore Grayn upeilla kuvilla varustetusta korttipakasta, jossa esitellään kaikki alkuaineet. Kortit toimivat erinomaisina "flash cardseina" niille, jotka opiskelevat jaksollista järjestelmää ja alkuaineiden ominaisuuksia.

Avaa tästä - Katleena Kortesuo

Sain käsiini Katleena Kortesuon kirjan "Avaa tästä - Käytännön käsikirja kouluttajalle". Olin kuullut kirjasta jo pitkän aikaa sitten, mutta en päässyt aiemmin kirjaan käsiksi. Äskettäin julkaistu tietokirja on ulkoisesti melko huomaamattoman näköinen ja se saattaa harmillisesti jäädä pienikokoisena monelta havaitsematta kirjakaupan hyllyssä. Kirjaa ei kuitenkaan arvioida kansien taikka kansien koon perusteella, sillä opas osoittautuu sisältönsä puolesta todella napaksi, kattavaksi ja asiapitoiseksi.

Kortesuo on pitkän aikaa toiminut kouluttajana ja hän on ammentanut omista kokemuksistaan erittäin käytännönlähtöisen kirjan, joka kuvaa kouluttajan työtä erittäin hyvin. Kirja ei ole mikään kokoelmateos aiemmin aiheesta julkaistuista oppaista vaan kuvaa kirjailijan omienkin sanojan mukaansa hänen omaa näkemystään - ja hyvä niin. Käsitykseni mukaan Kortesuo on energinen ja reipas partioharrastaja, jonka topakka ote näkyy myös kirjassa.

Sisältöpuolelta mainittakoon, että kirjassa käsitellään mm. erilaisia koulutuksen aloitusmenetelmiä ja osallistujien saamista mukaan, ihmisten erilaisia oppimistyylejä, hankalien osallistujien kanssa toimimista, koulutuspäivien suunnittelua sekä hyvän kouluttajan henkilökohtaisia ominaisuuksia ja niissä kehittymistä.

Sisällöt ovat erittäin käytännönlähtöisiä ja kirja vastaa sisällöltään juuri niihin kysymyksiin, joita itselläni olisi aloittelevana kouluttajana. Kuinka saan ihmiset osallistumaan? Kuinka toimia kun en tiedä oikeaa vastausta? Kannattaako päivä aikatauluttaa tarkasti vai ei? Kirjan luettuani uskon pystyväni kasaamaan onnistuneen ja viihdyttävän koulutuspäivän opinahjooni tai työpaikalle.

Kirja on kirjoitettu hyvin tiiviillä ja selkeällä tyylillä. Kritisoin aiemmin Kortesuon kirjaa "Tekstiä ruudulla" tyyliltään liiankin pelkistetyksi, mutta tähän oppaaseen Kortesuon napakka tyyli sopii hyvin. Kirjasta on helppo lukea tarvitsemansa kappaleet useaankin kertaan ja itse pystyin omaksumaan valtaosan sisällöistä muutaman illan opiskelulla.

Opettajat, valmentajat, kouluttajat ja konsultit hyötyvät kirjasta kaikki tyynni. Yleensäkin erilainen esiintyminen ja tapahtumien vetäminen on työelämässä niin yleistä, että on melkein vaikeaa keksiä ihmisryhmää joka ei hyötyisi kirjasta; ehkä postinkantajat ja mehiläisenhoitajat ovat sellaisia. Tällaisia oppaita toivoisi näkevänsä useamminkin , sillä monet kotimaiset tietokirjat ovat teoreettisia ja vaikealukuisia, eivätkä lopulta hyödytä lukijaansa. Kortesuon kirja on päinvastoin kouluttamisesta kiinnostuneella varmasti hintansa väärti.

Kortesuon kiinnostavaa blogia voit seurata osoitteessa www.eioototta.fi

Kuka menestyy ja miksi? - Malcolm Gladwell

Olen aiemmin arvostellut Gladwellin kirjan alitajuntaisen ajattelun voimasta. Muutama vuosi myöhemmin Gladwell julkaisi kirjan Outliers - The Story of Success, jonka Docendo on nyt julkaissut suomeksi nimellä Kuka menestyy ja miksi?

Gladwell on kiinnostunut menestyneiden ihmisten tarinoista. Meidän aikamme ihannoi neroja ja lahjakkaita. Usein miljonäärejä, huippumuusikoita ja -taiteilijoita pidetään poikkeuksellisen lahjakkaina. Kokemukseni mukaan ihmisillä on taipumus hyväksyä tarinat menestyjistä sellaisenaan ja ajatella, että "kunpa minäkin olisin yhtä lahjakas kuin hän." Tällainen ajattelu johtaa pessimistiseen fatalismiin jossa ihminen kuvittelee lahjakkuuden olevan jotain mitä ihmisellä on tai ei ole. Gladwell ei hyväksy tällaista selitystä.

Kuka menestyy ja miksi? pyrkii avaamaan maailmanhistorian menestyjien tarinoita. Sankaritarinat ryysyistä rikkauteen näyttävätkin aivan toisenlaiselta kun ymmärtää minkälaisesti perhetaustasta tietyt menestyjät nousevat. Lahjakkuuden lisäksi usein tarvitaan ripaus onnea. Niinkin yksinkertainen tekijä kuin syntymävuosi ja -kuukausi voivat selittää paljon ihmisen menestyksestä.

Kirja on täynnä mielenkiintoisia esimerkkejä. Esimerkiksi lähes 80% ammattitason jääkiekkoilijoista on syntynyt melko tarkalleen alkuvuodesta. Tämä ei johdu siitä, että tammikuussa syntyy parempia jääkiekkoilijoita. Kun lapsia jaotellaan esimerkiksi 7-vuotiaina ryhmiin heidän taitojensa mukaan - tekijä, joka usein määrittää lapsen tulevan urheilu-uran - ne jotka ovat syntyneet alkuvuodesta ovat fyysisesti usein merkittävästi pidemmälle kehittyneitä kuin loppuvuodesta syntyneet. Simple as that.

Jääkiekko ja urheilumaailma on melko karu esimerkki siitä kuinka geneettisellä lahjakkuudella ei ole paljoakaan merkitystä jääkiekossa - syntymäkuukausi on paljon merkittävämpi tekijä. Vastaavia esimerkkejä löytyy lukemattomia. Maailmanhistorian rikkaimmista ihmisistä suuri osa on syntynyt samalla vuosikymmenellä 1800-luvulla, Piilaakson IT-miljardööreistä valtaosa on syntynyt 50-luvun alussa ja New Yorkin huippulakitoimistoilla on samantapainen omistajarakenne.

Gladwellin alkuperäinen kirjannimi Outliers onkin oikeastaan kompa. Outlier tarkoittaa tieteessä teoriasta ja odotuksista poikkeavaa havaintoa. Monet huippulahjakkaista ihmisistä vaikuttavatkin osaamisellaan ja tiedoillaan olevan aivan eri planeetalta kuin tavalliset kaduntallaajat. Kuka menestyy ja miksi? karkoittaa tuon taian tunnun nerouden sädekehästä. Jokaisin huippulahjakkuuden taustalta löytyy usein yllättävä, ymmärrettävä tarina. Tottakai lahjakkuudella on oma osansa, mutta kirjan luettuaan ymmärtää kuinka paljon muut tekijät kuten pitkäjänteisyys ja sosiaalinen pääoma vaikuttavat elämäämme.

Kirja muistuttaa paljon Geoff Colvinin Talent Is Overrated -kirjaa, joka on ollut yksi henkilökohtaisia suosikkejani vuodesta toiseen. Molemmat kirjat kertovat mm. 10 000 tunnin säännöstä, jonka mukaan harjoittelemalla ahkerasti kymmenentuhatta tuntia lähes mitä tahansa voi tulla aiheessa mestariksi. Fatalismin sijasta kirjat kannustavat lukijaansa optimistiseen determinismiin, jossa ihminen on itseasiassa oman menestyksensä herra. Colvin ja Gladwell osoittavat melko kiistattomasti, että kova työ kannattaa.

Suosittelen Gladwellin kaikkia teoksia lämpimästi. Yhtä kiinnostavia ja sivistäviä kirjoja toivoisi näkevänsä useamminkin.

Third World America - Arianna Huffington

Joka kahdeksas amerikkalainen elää "foot stampseillä", eli ruokatarroilla. Yksi viidestäkymmenestä lapsesta on koditon. 70-luvulla keskimääräinen toimitusjohtaja tienasi neljäkymmenkertaisesti peruspalkansaajaan verrattuna, mutta tänä päivänä toimitusjohtajan palkka on neljäsataakertainen työläisiin verrattuna. Nämä ovat kammottavia tilastoja. Mutta ne ovat vain jäävuoren huíppu, kuten selviää Arianna Huffingtonin kirjasta Third World America.

Huffington on Huffington Postin karismaattinen perustaja ja hän on kirjoittanut kaksitoista kirjaa ennen tätä teosta. Huffington esiintyy aktiivisesti julkisuudessa poliittisena kommentaattorina. Hänen älykkyytensä yhdistettynä kreikkalaiseen temperamenttiin on ihanaa katseltavaa

Kirjassa Huffington kirjoittaa Amerikan rappiosta, jonka seurauksena yhdysvaltalaiskeskiluokka on käytännössä lähes kadonnut yhteiskunnasta. Hänen käsittelemiä teemoja ovat talous, politiikka, infrastruktuuri ja koulujärjestelmä. Kirjaan kerätyt tarinat ja tilastot ovat kiehtovaa, ja täysin pimeää luettavaa.

Maan tiestö on rapakunnossa, 53% tieliikenteen onnettomuuksista liittyy huonoon tienpintaan. Amerikan sillat ovat keskimäärin 43-vuotiaita kun niiden käyttöiäksi on alunperin kaavailtu maksimissaan 50 vuotta. Maan rautatieliikenne on hitaampaa kuin 80 vuotta sitten. Eikä uutta rahaa infran korjaamiseen heru. Raha katoaa kirjaimellisesti savuna ilmaan Amerikan käydessä kahta tarpeetonta sotaa Irakissa ja Afganistanissa.

Amerikan koululaitoksen taso on pitkän aikaa ollut kritiikin kohteena, eikä suotta. OECD:n tutkimuksissa yhdysvaltalaisnuoret sijoittuvat keskimäärin sijalle 25/30 tieteessä, matematiikassa ja lukutaidossa. On vaikea kuvitella rakentavansa tulevaisuutta kovinkaan kestävälle pohjalle, jos kansalaisten osaaminen ei vastaa vuosisadan vaatimuksia.Koululaitoksen puutteista on julkaistu muutama viikko sitten kohuttu elokuva Waiting for Superman, jota lienee turha odottaa Suomeen jaeltavaksi - mutta kiinnostuneiden kannattaa se etsiä käsiinsä.

Huffington näkee kaksi suurta syyllistä Amerikan ongelmiin: käsistä riistäytyneen finanssisektorin ja korruptoituneen politiikan. Yhdysvalloissa jokaista senaatin ja kongressin edustajaa kohden on 26 lobbaria. Vuosittain keskimääräinen edustaja vastaanottaa 6,5 miljoonaa dollaria "avustuksia". Amerikan demokratiasta on tullut huutokauppa, jossa suurimman lompakon omistaja saa käytännössä sanella lait halunsa mukaan.

Miksi suomalaisia sitten kiinnostaisi mitä rapakon takana tapahtuu? Nokiakaan ei ole myynyt sinne kuin kourallisen luureja vuosikymmenen aikana ja Ivana Helsinki sai Donald Trumpin vihat niskaansa. Antaa jenkkien vaan kaatua - ajattelee moni. USA:n mukana kaatuu kyllä muukin maailman talous, joten kyllä meidän kannattaisi kantaa amerikanserkuista huolta ihan oman rahapussinkin takia.

Toinen syy miksi pienen ihmisen kannattaa olla kiinnostunut Amerikasta on poliittinen. Eurooppa on rikastuessaan valunut vuosi vuodelta oikeistolaisempaan suuntaan, missä köyhien asema ei ole suinkaan parantunut. Muutokset eivät näy yhtä selkeästi Pohjoismaissa, mutta esimerkiksi Saksassa polarisaatio köyhien ja rikkaiden välille on vahvistunut. Amerikan epäonnistunutta esimerkkiä seuraten meidän tulisi varmaankin pyrkiä vastakkaiseen suuntaan Yhdysvaltojen liikkeistä. Tämä saattaa olla hankalaa sillä, kuten ystäväni sanoi minulle: "Jos et äänestä kaksikymppisenä vasemmistoa, sinulla ei ole sydäntä. Jos et viisikymppisenä äänestä oikeistoa, sinulla ei ole aivoja."

Mitä rikkaampia meistä tulee, sitä ahneemmaksi muutumme.

Sissimarkkinointi - Jari Parantainen

Muistatko Unicefin kaduille hylkäämät lastenvaunut, joista kuului vauvan itkua? Huolestunutta ohikulkijaa tervehti vaunuissa lappu, jossa luki "Kiitos kun välität." Osa ihmisistä repi tapauksesta pelihousunsa - toiset taas ylistivät nokkelaa mainoskampanjaa. Tempaus ei jäänyt keneltäkään huomaamatta. Unicefin mukaan kampanja lisäsi lahjoitusten määrää yllättävän mukavasti vaikka kampanja toteutettiin kengännauhabudjetilla.

Sissimarkkinoinnin ajatuksena on saada aikaan maksimituotto minimipanoksella. Suurten rahamassojen sijasta sissimarkkinoija käyttää apunaan muita resursseja; luovuutta, joustavuutta, lainaamista jne. Tällainen markkinointi on haastavaa, ajoittain riskialtista - mutta usein myös erityisen palkitsevaa.

Parantainen on saanut alkusysäyksen kirjalleen Jay Conrad Levinsonilta, joka kehitteli sissimarkkinoinnin (guerilla marketing) perusteet jo parikymmentä vuotta sitten. Levinson oli kokenut mainostoimistomies, joka huomasi että usein markkinoinnista oli tullut yrityksille itseisarvo. Yritykset kehittivät toinen toistaan nokkelampia mainoksia, mutta kukaan ei tajunnut kysyä, että myyvätköhän nohevat mainokset oikeasti mitään.

Monelle firmalle nokkela mainonta on kaikki kaikessa - suuret brändit hyötyvät mielikuvamainonnasta varmasti - mutta todellisuudessa yhdeksän kymmenestä yrityksestä ei ole kansainvälisesti tunnettu brändi. Enemmistö yrityksistä on parturikampaamoja, autokorjaamoja ja nurkkakioskeja, joille perinteiset mainonnan keinot ovat täysin yhdentekeviä.

Tilaus uudenlaisille markkinoinnin tavoille on siis kova, sillä suurin osa suomalaisista yrityksistä on ns. SME (small and medium sized) -yrityksiä, joilla ei ole mittavia markkinointibudjetteja. Yrittäjän on tehtävä vain sellaista markkinointia, jonka tulokset ovat todennettavissa. Arvauksille ei ole varaa kun pelissä on oikeasti omat rahat.

Parantainen lyttää kirjassaan melko tehokkaasti perinteiset markkinoinnin oppikirjamateriaalit. Perinteisesti ihmisille tulee markkinoinnista mieleen mainonta. Sissimarkkinoija näkee markkinoinnin osan yrityksessä laajemmin. Sissimarkkinoijalle kaikki asiakkaan kanssa kontaktissa olevat osat ovat markkinoinnin työvälineitä. Silti niin harva yritys tajuaa, että happamalta kuulosta asiakaspalvelija vesittää koko yrityksen maineen vaikka mielikuvamainontaan upotettaisiin miljoona toisensa perään.

Kirja on niin mehukasta luettavaa, että sitä ei halua laskea käsistään lainkaan. Parantainen tietää tarkalleen millä tavoin lukija pidetään kiinnostuneena. Hän luettelee jokaiseen väitteeseensä liittyen joukon herkullisia esimerkkejä. Kirjan luettuani suorastaan puhkun intoa päästä kokeilemaan oppeja käytännössä. Opuksessa käsitellään kattavasti markkinoinnin osa-alueet hinnoittelusta mainontaan ja after sales-toimintaan.

Olen itse markkinoinnin opiskelija kauppakorkeakoulussa, joten sahaan osittain omaa oksaani myöntämällä Parantaisen olevan pitkälti oikeassa markkinoinnin "asiantuntijoiden" osaamattomuuden suhteen. Liikkeellä on runsaasti käärmeöljyn kauppiaita, joilla ei ole tietoa oman markkinointinsa vaikutuksista yrityksen tuloksiin.

Näin käytännönläheistä ja inspiroivaa markkinoinnin kirjaa en ole koskaan aiemmin lukenut. Kirja maksaa yllättävän paljon, mutta se on kevyesti hintansa väärti. Suosittelen sitä jokaiselle yrittäjälle ja markkinoinnista kiinnostuneelle.

On muuten aivan uskomatonta, että juuri kukaan muu ei ole Parantaisen ohella koettanut brändäytyä sissimarkkinoinnin asiantuntijana. Olisikohan tässä niche?

Näin kehosi toimii - Matthew MacDonald

Miksi muotidieetit eivät toimi? Mitä on syöpä? Entä uniapnea? Mathhew MacDonaldin kattava huumorilla höystetty tietokirja "Näin kehosi toimii" käsittelee käytännössä koko kehon ja sen hyvinvointiin liittyvät perusteet. Aivojen toiminnasta MacDonald kirjoitti oman kirjansa, joten niitä ei käsitellä tässä teoksessa. Terveysintoilijana suorastaan puhkun intoa päästä käsiksi kirjaan.

Kirja ei petä lukijaansa. Se on kattava kuvaus koko kehon toiminnasta ja hyvinvoinnin edistämisestä. MacDonaldin ote on rento, mutta hän on silti hyödyntänyt alan uusinta tietoa. Hän käsittelee pintapuolisesti lihaksiston, ihon, rasvakudoksen, luuston ja aistien toiminnan. Kirjassa tutustutaan myös seksiin ja lisääntymiseen. Mielenkiintoisena osiona kirjan viimeinen kappale käsittelee elämän ehtoopuolta, sitä mitä tapahtuu kun kuolemme.

Kirjan tyyli on huumorilla varustettua biologian oppikirjatekstiä. Itse olen niin aivopeseytynyt bilsan tunneilla, että huumori tuntui ajoittain hieman kummalliselta tällaisessa kirjassa. Toisaalta uskon, että huumorilla on luultavasti positiivinen vaikutus luetun muistamisen kannalta. "Ainiin, tässä oli se murjaisu.."

Kirja on vajaa kolmesataasivuisena erinomainen ensiaskel terveystieteistä kiinnostuneelle. Veikkaan, että esimerkiksi terveystiedon ylioppilasaineeseen valmistautuvat saisivat tästä kirjasta runsaasti ajatuksia ja inspiraatiota. Katsellessani ympäristössäni rapistuvaa ruokakulttuuria ja ihmisten fyysisen aktiivisuuden laskemista sekä unen vähittäistä väistymistä tietokonepelien tieltä, toivoisin, että ihmiset lukisivat tällaisia kirjoja enemmän.

Kirja sopii erinomaisesti nuoremmalla lukijakunnalle lukioikäisistä ylöspäin. Kirjasta hyötyvät myös yleensä oman terveyden kohentamisesta kiinnostuneet vanhemmatkin lukijat. Lääketieteen tai biologian opiskelijoille kirja ei tarjoa uutta, vaan suosittelen pitäytymään kurssikirjallisuudessa. Kirja on omiaan antamaan hurjan määrän yleistietoa ja pieniä nieppejä, joilla voit sitten säväyttää kaveripiirisi.

MacDonaldilla on minun unelma-ammattini - hän on tietokirjailija ja tieteen popularisoija. Hän opiskeli nuorempana fysiikkaa, mutta ryhtyi sittemmin kirjoittajaksi ja on julkaissut nyt toisenkymmentä tietokirjaa.