"Tiede kautta aikojen - Antiikista nykyaikaan" kerää kunnianhimoisesti yksiin kansiin tieteen merkittävimmät saavutukset viimeisen kolmen tuhannen vuoden ajalta. Kirja jakautuu neljään osaan, joissa käsitellään luonnontieteiden osa-aluita kuten tähtitiedettä, fysiikkaa ja biologiaa.Kirjan parasta antia ovat nykyaikaa ja renesanssia käsittelevät osat. Kirjassa kerrotaan yksityiskohtaisemmin tehdyistä kokeista ja tuloksista ja tieteen kehityskuluista. Lukijalle muodostuu kattava kuva eri tieteenalojen edistyksestä.
Harmillisesti antiikin aikaa käsittelevä kirjan alkuosa on heikosti kirjoitettu. Itseäni olisi nimittäin kiinnostanut juuri tuo tieteen alkuaika; Kreikka, Syyria, Alexandria ja Mesopotamia. Antiikkia käsittelevä kappale on jotekin ylimalkainen ja se tuntuu lähinnä isolta listalta omituisia nimiä. Varsinaisiin tieteen saavutuksiin antiikin aikana pureudetaan vähän.
Kirja onnistuu kohtalaisesti vaativassa tehtävässään. Tieteen historia on pitkä ja monimuotoinen. Aiheesta on lisäksi vaikea kirjoittaa antamatta lukijalle väärää käsitystä nykytiedon ja vanhan tiedon eroista, ilman että kirja venyy mahdottoman pitkäksi. Sen takia opus ansaitsee kunnian olemalla yllättävän kompakti.
Yksi asia käy selväksi kirjan luettuaan - Aristoteles, jota pidetään yhtenä historian tärkeimmistä ajattelijoista, oli väärässä melkein kaikessa mitä hän ajatteli fysiikasta, tähtitieteessä tai biologiassa. Onpa jännää, että miehestä jaksetaan edelleenkin kohkata.
Kirjalle on hankala löytää laajaa kohdeyleisöä, sillä perusjampalle informaatio on liian spesifiä tai yksipuolista, tiedeintoilijalle taasen kirja ei välttämättä tuo ihan kauheasti. Kirja löytänee parhaat käyttökohteensa tieteestä kiinnostuneiden lukijoiden käsissä, jotka haluavat paikkailla puuttuvaa tietoa tieteen historiasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti