31.8.2010

Välähdys - Malcolm Gladwell

Malcolm Gladwellin kirja Välähdys (alkup. englanniksi Blink) kertoo intuition voimasta. Kaikki me tiedämme tilanteet, joissa tiedämme asioita kuitenkaan olematta tästä tietoisia. Meistä vain tuntuu siltä. Esimerkiksi emme pidä jostakin henkilöstä, mutta emme pysty kuvailemaan kokemustamme tietoisesti sanoin. Tämä johtuu siitä, että mielemme prosessoi niin hienovaraisia tiedonjyväsiä, että niiden käsitteleminen tietoisella tasolla tekisi normaalista elämästä mahdotonta. Toisaalta tämä alitajuntainen tieto tihkuu käyttöömme erilaisten signaalien kautta; hikoilevina käsinä tai perhosina vatsassa. Usein nopea kongnitio, intuitio, osoittautuu oikeaksi. Toisaalta virheellisesti tulkitttu intuitio voi ajaa meidät kohtalokkaisiin virhepäätelmiin, mikä korostuu vaikkapa poliisin, palomiehen tai rivisotamiehen ammateissa, joissa pitkiin ajatusprosesseihin ei aina ole aikaa. Voimmeko oppia käyttämään näitä tietoisuuden tason alapuolella tapahtuvia, äärimmäisen tehokkaita prosesseja, hyödyksemme ja samalla välttämään niiden ajoittaiset heikkoudet?

Ihmisen silmien vastaanottama informaatio on kaistanleveydeltään noin 1250MB/s. Tästä datasta pystytään käsittelemään tietoisesti vain murto-osa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että loppu informaatiosta menee hukkaan - alitajuntamme prosessoi koko tätä informaatiota tietoisen tason alapuolella. Monet tutkimukset osoittavat, että alitajuntamme pääsee jyvälle erilaisista kaavoista ja säännöistä paljon nopeammin kuin mihin tietoisuus kykenee. Kehomme myös reagoi alitajuisiin ärsykkeisiin. Samasta syystä monet huippuasiantuntijat ja vaikkapa mestarilliset pokerinpelaajat eivät useinkaan pysty selittämään kuinka osasivat päätyä päätelmiinsä niin nopeasti. He todennäköisesti luottivat intuitioonsa, heistä vain tuntui siltä että kyseinen siirto kyseisessä tilanteessa olisi oikea.

Tosielämän tilanteissa on mahdotonta ottaa tietoisesti huomioon kaikki mahdolliset muuttujat, mutta alitajuntamme on harjaantunut tällaiseen välittömään kaikki muuttuja huomioonottavaan prosessointiin. Muistan tältä kesältä hyvin tapauksen, joka kesti kokonaisuudessaan vain puolisen sekuntia. Törmäsin pyörälläni tiessä olevaan reikään ja lensin ohjaustangon ylitse. Muistan silti elävästi, kuinka ehdin tuossa hetkessä ottamaan huomioon kantamani arvokkaat esineet ja suojelemaan niitä, sillä olin jo ensimmäisten sadasosasekuntien aikana päätellyt olevani fyysisesti turvallisella lentoradalla. Lisäksi ehdin miettimään tyttö-ystäväni reaktiota tapahtuneeseen, joka oli kädessä pitämäni kännykän toisessa päässä. Kaikki tämä puolessa sekunnissa.

Jos alitajuntamme tekee jatkuvasti niin valtavasti töitä - kuinka voimme hyödyntää sitä paremmin? Entä kuinka voimme välttää tekemästä perinteisiä virheitä? Yksi virheiden välttämisen tehokeinoista on antaa intuitiolle aikaa - kiihtyneessä tilassa ja paineen alla se toimii heikosti. Esimerkiksi poliisi, joka on takaa-ajon aiheuttamassa adrenaliinivyöryssä, on kovin altis väkivaltaisille ylilyönneille jotka kuitenkin sillä hetkellä tuntuvat vaistomaisilta. Toinen keino tehostaa intuition tehoa on luottaa siihen enemmän - Gladwell esittelee kirjassaan kerta toisensa jälkeen tapauksia, joissa suuri informaatio- ja todistemäärä johti ihmiset kriittisessä päätöksentekovaiheessa täysin hakoteille. Liika tieto voi olla todella häiritsevää. Akateemikkona tätä voi olla vaikea hyväksyä. Älä usko kuitenkaan minua tässä vaan lue Gladwellin kirja, koska se on vakuuttavasti argumentoitu.

Gladwell on valittu TIME-lehdessä sadan vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon. Suomessa miehen tuotannosta kuulee kuitenkin puhuttavan yllättävän harvoin. Hän on taustaltaan taloutta opiskellut journalisti, ja hänen tunnetuin työnsä ovat kaksi kirjaa, Tipping Point ja Blink, joista jälkimmäinen oli niin koukuttavaa lukemista että luin niteen alusta loppuun yhdessä päivässä. Gladwellin tyyli on helppolukuista ja runsailla esimerkkitarinoilla höystettyä.

Jos haluat kuulla lisää Gladwellin räiskyvää järjenjuoksua, voit katsella tästä hänen pitämänsä puheen TED-konferenssissa.

29.8.2010

Man's Search for Meaning - Viktor E. Frankl

Viktor E. Frankl selvisi hengissä neljä natsi-Saksan keskitysleiriä. Hänet tunnetaan logoterapian isänä ja hän on eräs siteeratuimpia psykiatreja. Logoterapia on psykiatrian koulukunta, joka painottaa suunnan löytämistä elämälle ja merkityksen näkemistä myös tilanteissa, joissa epätoivo vaikuttaa ainoalta vaihtoehdolta. Franklin lähestymistapa on humaani ja ymmärrättävä ja se on nykyään merkittävästi suositumpi psykiatrian suuntaus kuin Freudin tai Adlerin näkemykset. Man's Search for Meaning on pysäyttävä kirja - seuratessani Franklin tarinaa reflektoin hänen oppimaansa omaan elämääni ja tajuan jokaisen päivän arvon aivan uudessa valossa.

Lukemassani kirjan painoksessa on kolme osaa. Ensimmäinen osa on Franklin kertomus keskitysleiriltä. Tarina on niin kiehtova, että luin 110 sivua yhdeltä istumalta. Seuraava kirjan osa on tiivistelmä Franklin kehittämästä terapiamuodosta. Kirjan lopussa on myös Franklin erään luennon pohjalta tehty teksti. Kirja on nopea lukea, mutta vaikka teksti kulkeekin kevyesti sivulta toiselle - sen viesti on raskasta pureksittavaa.

Frankl on psykiatrina oikea henkilö kuvailemaan keskitysleirien oloja. Hän ei sorru liikaan tunteellisuuteen vaan kertoo leirin tapahtumat luultavasti niin vilpittömästi kuin ihminen hänen asemassaan voi. Keskitysleirien kokemukset ovat väistämättä kammottavat, ja niiden kirjaaminen historiankirjoihin on toki tärkeää - mutta ilman kriittistä ja rakentavaa näkökulmaa kaikkien kammottavien yksityiskohtien kertominen on jotenkin merkityksetöntä. Sen vuoksi on ihana lukea Franklin rakentavaa ajattelua, joka raffinoitui leirien kauhujen keskellä.

Freud ajatteli ihmisen neuroosien johtuvan seksuaalisuudesta, Adler toisaalta näki ihmisten motivaation taustalla vallanhalun. Franklin kannattama eksistentialistinen psykiatria puolestaan näkee, että neuroosit johtuvat merkityksettömyyden tunteesta, suunnan puuttumisesta - elämän vastoinkäymisten tarkoituksettomuudesta. Elämään sisältyy väistämättä paljon kipua, ponnistulua ja tuskaa. Löytämällä tarkoituksen elämän hankaluuksiin voi siis päästä yli ahdistuksesta. Kun vaikeuksille löytää merkityksen, se lakkaa olemasta kivuliasta. Itselläni on edessä tuskallinen vuosi - moninkertainen määrä opiskelua entiseen verrattuna, poissaolo rakkaan tyttöystäväni luota - mutta kun näen tulevat haasteet sijoituksena tulevaisuuteen ne eivät enää satu. Ne vain motivoivat.

Luovuutta käyttämällä mihin tahansa tilanteeseen voi löytää korkeamman merkityksen. Frankl totesi itse keskitysleirillä, että vaikka hänen elämässään ei ollut sillä hetkellä muita vaihtoehtoja kuin jatkuva kärsimys - hänellä oli edelleen vapaus päättää omasta suhtautumisestaan kärsimykseensä. Hän päätti siis kärsiä kunnialla ja odottaa kuolemaa rinta pystyssä. Hän alleviivaa kirjassaan ihmisen mahdollisuutta valita aina oma asenteensa, vaikka häneltä olisi riistetty kaikki muut vapaudet. Joskus kärsimykselle ei yksinkertaisesti voi nähdä mitään järjellistä merkitystä - tällaisessa tilanteessa olevalle ihmiselle Frankl kertoo seuraavan tarinan:
"Poliorokotusten valmistamiseen käytetään apinoita. Apinoita tökitään kivuliailla neuloilla kerta toisensa jälkeen. Voiko apina nähdä tuskansa merkitystä? Ei tietenkään voi - sen henkiset resurssit eivät riitä tuskan korkeamman tarkoituksen ymmärtämiseen. Miksi siis ihminen ei voisi kohdata elämässään tuskaa, jonka merkitystä hän ei järjellään voi ymmärtää? Tuskalla on silloin korkeampi merkitys, joka on ihmisen käsityskyvyn ulkopuolella."
Kyseessä on yksi parhaista lukemistani kirjoista parin vuoden sisällä. Suosittelen lämpimästi.

3.8.2010

Tekstiä ruudulla - Katleena Kortesuo

Miten verkossa kirjoittaminen eroaa perinteisistä tekstilajeista? Kuinka laadin hyvän blogitekstin ja mihin asioihin kiinnitän huomioni suunnitellessani sivuston luettavuutta ja käytettävyyttä? Verkkoon kirjoittaminen on yleistynyt räjähdysmäisesti ja jokaisen työntekijän perustaitoihin kuuluu nykyään laatia tekstejä yrityksen blogeihin ja intraan. Toimittajat kirjoittavat nykyään usein pelkkää verkkotekstiä tai lehtijutuista joutuu kirjoittamaan vähintäänkin internetiä varten muokatun version. Katleena Kortesuon ensimmäinen teos, joka ilmeistyi joitakin vuosia sitten, on suunnattu verkkoon aktiivisesti kirjottavan työkaluksi.

Kortesuo käsittelee kirjassaan laaja-alaisesti melkein kaikki mieleen tulevat verkkotekstin muodot. Teksti on kirjoitettu erittäin tiivistettyyn, jopa tiivistelmänomaiseen muotoon. Etuna tässä on kirjan nopea luettavuus, mutta tämä tuntuu tapahtuvan ajoittain esimerkkien kustannuksella. Kirjasta ei olisi tullut liian pitkä, vaikka aihepiireihin olisi pureuduttu syvällisemminkin.

Kirja sopii suhteellisen kokemattomille kirjoittajille, jotka kaipaavat neuvoja vaikkapa yrityksen intraan kirjoittamisesta tai blogin perustamisesta. Kyseinen perusteos on kirjoitettu ilmeisesti mahdollisimman laajalle yleisölle. Aktiivikirjoittaja ja verkkotekstien ammattilainen tuskin löytää teoksesta jotain uutta.

Kirjassa itseäni häiritsi eniten jatkuva sulkeiden käyttö ja hieman hutiloimalla tehty layout. Sulkujen käyttö on Katleenan kaltaiselta ammattikirjoittajalta kummallinen tyylimoka; joskus kokonaisen kappaleen mittaisia tekstejä oli vain "tyrkätty" sulkujen sisään vaikka pari minuuttia editoimalla kaikki lukemista sotkevat härvellykset olisi voinut kirjoittaa pois. En ryhdy kirjoittamiskonsultin kanssa väittelemään aiheesta, sillä kakkoseksi jään, mutta mielestäni tekstin tyyli olisi kaivannut ajoittain hiomista.

Kirja saa kokonaisarvosanan 7½. Se palvelee tarkoitustaan ja tavoittaa toivottavasti myös lukijakuntansa. Tarvetta tällaiselle teokselle on paljon.

Katleena on aktiivinen ja hauska bloggaaja, jonka ajatuksia voit lukea blogista Ei oo totta. Käy ihmeessä ottamassa osaa keskusteluihin, sillä Katleena vastailee lukijoiden kysymyksiin myös nopeasti ja hyvällä huumorintajulla.