6.12.2011

Eating animals (Eläinten syömisestä) - Jonathan Safran Foer

On ihme, etten ole aiemmin pohdiskellut lihan alkuperää ja eläinten syömisen eettistä ulottuvuutta. Olen syönyt lihaa koko elämäni ilman, että olisin pysähtynyt miettimään mistä ja miten ne herkulliset punaiset kakkarat päätyvät supermarketin hyllyyn, rapisevaan pakettiin kelmun alle.

Jonathan Safran Foer on pallotellut kasvissyönnin ja lihansyönnin välillä koko varhaisen aikuisuutensa. Vasta kun hän aloitti kolmivuotisen tutkimusprojektinsa lihansyöntiin ja -tuotantoon hänen silmänsä aukenivat siihen karuun, kieltämättömään, totuuteen, mikä on modernin lihantuotannon tarina.


Kirja kertoo tarkkaan, miten kanat, siat, lehmät ja lohet, kaikki on survottu moderneilla farmeilla niin tiheästi, että eläimet nukkuvat usein omissa ulosteissaan. Keskimääräinen hanhi esimerkiksi asuu A4-kokoisella maaläntillä. Imettävät siat pakataan niin pieniin karsinoihin, että niiden kyljet mätänevät hankaumien johdosta. Eläimet ovat niin sairaalloisia, että niille syötetään jatkuvasti antibiootteja, sillä ilman lääkitystä eläimet kuolisivat ennen teurastusta. Eläimet eivät ole myöskään enää niitä samoja, mitä olemme tottuneet näkemään koulun biologian kirjoissa. Moderni hanhi kasvaa 400% nopeammin kuin hanhi 50 vuotta sitten.

En voi yksinkertaisesti käsittää, miten liha joka tulee mutanttieläimistä, kasvatetaan eläimille sopimattomalla ruokavaliolla, pidetään hengissä lääkkeillä, pidetään karsinoissa liikuntakyvyttöminä ja teurastetaan huolimattomasti, olisi ihmiselle soveltuvaa ravintoa. Kirja on tarkkaan dokumentoitu ja kaikki käytetyt lähteet ovat lukijan tarkastettavissa. Kirjan aihepiiri on niin tulenarka, ettei Foerilla ole varaa tehdä virheitä ilman, että kirja leimataan vain aktivistin tekosiksi. Foer käyttääkin enimmäkseen tilastoja hallituksen ja lihantuottajien omista lähteistä.

Kirjan menestyksestä kertoo se, että "Eating animals" on käännetty 36 kielelle, mukaan lukien suomeksi (Eläinten syömisestä). Käsitykseni mukaan suomalainen painos on tällä hetkellä ennakkotilauksessa. Itse kuitenkin haluan lukea teokset aina alkuperäisellä kielellä, sillä silloin kirjailija käyttää omaa ääntään ja ilmaisee itseään omin sanoin. Kirja on amerikkalainen ja se kuvaa amerikkalaista lihantuotannon mallia, mutta samat opit pätevät pitkälti Euroopassa.


Foerin teksti on yleensä voimakasta, mutta hänen argumenttinsa edes eettisen lihan syönnin välttämiseksi eivät ole mielestäni kovin vakuuttavia. Jos eläimistä pidetään hyvää huolta ja ne teurastetaan ilman kärsimystä, on vaikea löytää hyviä syitä olla syömättä lihaa ja siinä Foer mielestäni olisi voinut tehdä parempaa työtä. Lukijan kannalta ristiriitaa supermarketin lihatiskillä ei silti juurikaan synny, sillä eettisesti tuotettua lihaa ei markkinoilla juurikaan ole saatavilla. Amerikassa 99% kaikesta lihasta tulee valtavilta farmeilta - Euroopassa luku on pienempi, mutta modernit sikalat ja kanalat pakkaavat eläimet yhtä tiukkaan ja edes luomu-merkintä ei takaa paljoa eläinten eettisestä kohtelusta.

Kirjan maine on kiirinyt jo eteenpäin. Halusin lahjoittaa kirjan hyvälle ystävälleni, mutta hän sanoi: "Ei älä anna sitä ennen joulua. Kaikki jotka lukevat kirjan, eivät syö enää koskaan lihaa! Haluan maistaa joulukinkkua edes kerran." Tapaus itsessään on melko vitsikäs, mutta kertoo myös jotain meidän suhteestamme lihaan - me tiedämme miten liha tuotetaan, mutta emme vain halua uskoa sitä. Kysymys kuuluu - missä vaiheessa itse kunkin on käsiteltävä kysymyksiä lihan eettisestä tuottamisesta?

Kirjassa on mielestäni erinomainen huomio aistien eettisyydestä. Olemme säädelleet sosiaalisin normein ja laein kaikkien muiden aistien käyttöä - ei ole soveliasta katsoa laitonta materiaalia tai koskettaa toista ihmistä vastoin tämän tahtoa - mutta makuaistimme tuntuu olevan vapautettu kaikista eettisistä säädöksistä. Voimme hyvällä omallatunnolla survoa kurkustamme alas lihaa, jonka alkuperä on lähtöisin eläinten kärsimyksestä.

11.2.2011

Menestyvä liiketoiminta Kiinassa - Havrén & Rutanen


Kiinan merkitys kansainvälisenä talousmahtina sen kuin porskuttaa menemään. Valtio on kasvanut huimaa vauhtia jo vuosikymmenien ajan ja Kiinan nousu köyhyydestä nykyiseksi mahtimaaksi on ihmiskunnan historian yksi merkittävimmistä tapahtumista.

Kiinaan liittyy valtava määrä uskomuksia ja jopa harhakäsityksiä. Moni Kiinaan yrittänyt liikemies tai -nainen on tullut maitojunassa takaisin. Ne jotka ovat saaneet bisnekset luistamaan ovat useimmiten kohdanneet matkan varrella merkittäviä haasteita ja ovat tarvinneet onnen lisäksi paikallisten toimintatapojen tuntemusta. Usein on kutsuttu jopa suurlähettiläs apuun.

Pasi Rutanen on entinen suurlähettiläs sekä Kiinassa työskentelevä liiketoimintakonsultti Sari Arho Havrén ovat julkaisseet vuodenvaihteessa kirjan "Menestyvä liiketoiminta Kiinassa". Kirja pyrkii valottamaan Kiinaan pyrkivän yrityksen toimintamahdollisuuksia mahdollisimman monipuolisesti. Kirjassa on paljon tosielämän tapauksia, joiden avulla lukijalle muodostuu selkeä käsitys Kiinan liiketoimintaympäristön mahdollisuksista ja riskeistä.

Kirjan luettuaan oppii myös paljon paikallisesta politiikasta ja historiasta. Itselleni opas oli oikea ahaa-elämys, sillä omat käsitykseni perustuivat aiemmin puhtaasti Kiinasta luotuihin myytteihin.

Kirja maksaa viitisen kymppiä, mutta on varmasti Kiinaan matkaavalle expatriaatille tai muuten kiinalaisesta liiketoiminnasta kiinnostuneelle ehdottoman hyvin käytetty viitisen kymppiä.


9.1.2011

Ensimmäinen painos - Kari Ojala

Eräässä Trick of the Mind sarjan jaksossa taikuri Derren Brown totesi, että käytännössä niin moni ihminen haaveilee jossakin elämänsä vaiheessa kirjan kirjoittamisesta, että aiheesta voi kirjoittaa lähes jokaista koskevan horoskoopin.

Nyt oman kirjan kirjoittamisesta haaveilevat, achtung! Sain viimeinkin luettua loppuun muutama vuosi sitten julkaistun Kari Ojalan kirjan "Ensimmäinen painos", joka pyrkii toimimaan kattavana tietopakettina oman kirjan julkaisemiseen vaadittavista taidoista ja tiedoista. Kirjan ala-otsitto "Miten saan tekstini julki ja kuinka elän kirjoittamisella" on kohtalainen kuvaus kirjan sisällöstä, vaikkakaan ei täydellinen kohta tulette huomaamaan.

Kirjoittajaksi ryhtyminen ei ole ihan yksinkertainen sillä kirjailijoiden palkkiot eivät ole kehuttavia ja alalla on hurjasti kilpailua. Moni ryhtyy esikoisteoksen tekoon ruusunpunaisin kuvitelmin tulevasta taiteilijaelämästä. Ojalan kirjan tarkoitus on edustaa realistisempaa otettta kirjoittamisen todellisuudesta.

Ojala on halunnut kirjoittaa kattavan oppaan, jossa käsitellään mm. kirjoittajan taitoja ja vaadittua koulutusta, eri tekstityylejä, kustantajan hätyyttelemistä, palkkiota ja verotusta sekä kotitoimiston perustamista (ja paljon muuta).

Ainakin ajatuksen tasolla kirjan sisällysluettelo on todella laaja. Kirjassa käsitellään käytännössä kaikki mieleenjuolahtavat kirjoittamiseen ammattina liittyvät asiat. Harmillisesti osaan aiheista ei kuitenkaan paneuduta aivan riittävän syvällisesti.

Esimerkiksi arvonlisäveroviidakko on kirjoittajan kohdalla suhteellisen hankala suunnistettava, mutta kirjan lukeminen ei juuri auttanut ymmärtämään aihetta aikaisempaa enempää. Oman yrityksen perustamista ja verotusta koskeva kappale on muuten erittäin paikallaan ja kohtalaisen hyödyllistä tekstiä, mutta olisin kaivannut vielä pedagogisempaa otetta tähän olennaiseen aihepiiriin. Monta kirjailijan huipeloa pitäisi opastaa ihan kädestä pitäen näissä asioissa.

Kotitoimistoa käsittelevä kappale olisi sekin voinut olla laajempi. Tietenkään aiheesta ei kannata jauhaa turhaa tekstiä jos se ei palvele tarkoitusta, mutta luettuani kappaleen en oikein muista muita vinkkejä kuin että "hyllytilaa ja pöytätilaa ei ole koskaan liikaa".

Kolmanneksi olisin kaivannut merkittävästi kattavampia kuvauksia kirjailijoiden / kirjoittajien kirjaimellisista työtavoista ja elämänrytmistä. Kirjassa on toki selitetty nopeasti, että suurin osa kirjoittajista tekee työnsä aamulla yms. mutta kirjailijaksi haluavaa kiinnostaisi varmasti juuri täsmätieto siitä miten ammattikirjailijat jakavat päivärytminsä. Olisi kiinnostavaa lukea muutaman ammattikirjailijan haastattelu aiheesta.

Jäikö tämän kirjan jälkeen sellainen olo, että tiedän miten kirjoittamisella voi ansaita elantonsa kuten ala-otsikossa luvattiin? Kyllä ja ei. Kirjassa on valtavasti tietoa, mutta toisaalta kirjoittamisesta ammattina on kirjoitettu melko epähohdokkaassa ja kyynisessä muodossa. Ojala haluaa tehdä selväksi, että kirjoittaminen ei todella ole mikään kultakaivos palkan, sosiaaliturvan tai eläkkeen kannalta. Varoitukset tuskin ovat liioiteltuja, joten ihan hyvä että Ojala pyrkii realismiin. Mutta toisaalta kirja ei tarjoa juuri kannustuksen sanoja, joita aloittava kirjailija tarvitsisi. Ehkä kyseessä on jonkinlainen testi..? Jos luettuasi "Ensimmäisen painoksen" haluat edelleen alalle niin kyseessä on sinulle oikea kutsumusammatti.

Puutteistaan huolimatta kirja on ihan okei. Kotimaisia kirjoja juuri kirjoittamisesta leipätyönä ei ole juurikaan Waltarin jälkeen tehty. Kirja on sellaisenaan hyvä ostos ihmiselle, jolle kirjan kirjoittaminen ja kustantaminen on täysin vieras aihe, mutta haluaa silti päästä askeleen lähemmäksi oman kirjan kirjoittamista. Aiheeseen perehtyneelle suosittelen kirjan lainaamista kirjastosta ja valikoivaa lukemista omien kiinnostuksen mukaan.