Eating animals (Eläinten syömisestä) - Jonathan Safran Foer

On ihme, etten ole aiemmin pohdiskellut lihan alkuperää ja eläinten syömisen eettistä ulottuvuutta. Olen syönyt lihaa koko elämäni ilman, että olisin pysähtynyt miettimään mistä ja miten ne herkulliset punaiset kakkarat päätyvät supermarketin hyllyyn, rapisevaan pakettiin kelmun alle.

Jonathan Safran Foer on pallotellut kasvissyönnin ja lihansyönnin välillä koko varhaisen aikuisuutensa. Vasta kun hän aloitti kolmivuotisen tutkimusprojektinsa lihansyöntiin ja -tuotantoon hänen silmänsä aukenivat siihen karuun, kieltämättömään, totuuteen, mikä on modernin lihantuotannon tarina.


Kirja kertoo tarkkaan, miten kanat, siat, lehmät ja lohet, kaikki on survottu moderneilla farmeilla niin tiheästi, että eläimet nukkuvat usein omissa ulosteissaan. Keskimääräinen hanhi esimerkiksi asuu A4-kokoisella maaläntillä. Imettävät siat pakataan niin pieniin karsinoihin, että niiden kyljet mätänevät hankaumien johdosta. Eläimet ovat niin sairaalloisia, että niille syötetään jatkuvasti antibiootteja, sillä ilman lääkitystä eläimet kuolisivat ennen teurastusta. Eläimet eivät ole myöskään enää niitä samoja, mitä olemme tottuneet näkemään koulun biologian kirjoissa. Moderni hanhi kasvaa 400% nopeammin kuin hanhi 50 vuotta sitten.

En voi yksinkertaisesti käsittää, miten liha joka tulee mutanttieläimistä, kasvatetaan eläimille sopimattomalla ruokavaliolla, pidetään hengissä lääkkeillä, pidetään karsinoissa liikuntakyvyttöminä ja teurastetaan huolimattomasti, olisi ihmiselle soveltuvaa ravintoa. Kirja on tarkkaan dokumentoitu ja kaikki käytetyt lähteet ovat lukijan tarkastettavissa. Kirjan aihepiiri on niin tulenarka, ettei Foerilla ole varaa tehdä virheitä ilman, että kirja leimataan vain aktivistin tekosiksi. Foer käyttääkin enimmäkseen tilastoja hallituksen ja lihantuottajien omista lähteistä.

Kirjan menestyksestä kertoo se, että "Eating animals" on käännetty 36 kielelle, mukaan lukien suomeksi (Eläinten syömisestä). Käsitykseni mukaan suomalainen painos on tällä hetkellä ennakkotilauksessa. Itse kuitenkin haluan lukea teokset aina alkuperäisellä kielellä, sillä silloin kirjailija käyttää omaa ääntään ja ilmaisee itseään omin sanoin. Kirja on amerikkalainen ja se kuvaa amerikkalaista lihantuotannon mallia, mutta samat opit pätevät pitkälti Euroopassa.


Foerin teksti on yleensä voimakasta, mutta hänen argumenttinsa edes eettisen lihan syönnin välttämiseksi eivät ole mielestäni kovin vakuuttavia. Jos eläimistä pidetään hyvää huolta ja ne teurastetaan ilman kärsimystä, on vaikea löytää hyviä syitä olla syömättä lihaa ja siinä Foer mielestäni olisi voinut tehdä parempaa työtä. Lukijan kannalta ristiriitaa supermarketin lihatiskillä ei silti juurikaan synny, sillä eettisesti tuotettua lihaa ei markkinoilla juurikaan ole saatavilla. Amerikassa 99% kaikesta lihasta tulee valtavilta farmeilta - Euroopassa luku on pienempi, mutta modernit sikalat ja kanalat pakkaavat eläimet yhtä tiukkaan ja edes luomu-merkintä ei takaa paljoa eläinten eettisestä kohtelusta.

Kirjan maine on kiirinyt jo eteenpäin. Halusin lahjoittaa kirjan hyvälle ystävälleni, mutta hän sanoi: "Ei älä anna sitä ennen joulua. Kaikki jotka lukevat kirjan, eivät syö enää koskaan lihaa! Haluan maistaa joulukinkkua edes kerran." Tapaus itsessään on melko vitsikäs, mutta kertoo myös jotain meidän suhteestamme lihaan - me tiedämme miten liha tuotetaan, mutta emme vain halua uskoa sitä. Kysymys kuuluu - missä vaiheessa itse kunkin on käsiteltävä kysymyksiä lihan eettisestä tuottamisesta?

Kirjassa on mielestäni erinomainen huomio aistien eettisyydestä. Olemme säädelleet sosiaalisin normein ja laein kaikkien muiden aistien käyttöä - ei ole soveliasta katsoa laitonta materiaalia tai koskettaa toista ihmistä vastoin tämän tahtoa - mutta makuaistimme tuntuu olevan vapautettu kaikista eettisistä säädöksistä. Voimme hyvällä omallatunnolla survoa kurkustamme alas lihaa, jonka alkuperä on lähtöisin eläinten kärsimyksestä.

Menestyvä liiketoiminta Kiinassa - Havrén & Rutanen

Kiinan merkitys kansainvälisenä talousmahtina sen kuin porskuttaa menemään. Valtio on kasvanut huimaa vauhtia jo vuosikymmenien ajan ja Kiinan nousu köyhyydestä nykyiseksi mahtimaaksi on ihmiskunnan historian yksi merkittävimmistä tapahtumista.

Kiinaan liittyy valtava määrä uskomuksia ja jopa harhakäsityksiä. Moni Kiinaan yrittänyt liikemies tai -nainen on tullut maitojunassa takaisin. Ne jotka ovat saaneet bisnekset luistamaan ovat useimmiten kohdanneet matkan varrella merkittäviä haasteita ja ovat tarvinneet onnen lisäksi paikallisten toimintatapojen tuntemusta. Usein on kutsuttu jopa suurlähettiläs apuun.

Pasi Rutanen on entinen suurlähettiläs sekä Kiinassa työskentelevä liiketoimintakonsultti Sari Arho Havrén ovat julkaisseet vuodenvaihteessa kirjan "Menestyvä liiketoiminta Kiinassa". Kirja pyrkii valottamaan Kiinaan pyrkivän yrityksen toimintamahdollisuuksia mahdollisimman monipuolisesti. Kirjassa on paljon tosielämän tapauksia, joiden avulla lukijalle muodostuu selkeä käsitys Kiinan liiketoimintaympäristön mahdollisuksista ja riskeistä.

Kirjan luettuaan oppii myös paljon paikallisesta politiikasta ja historiasta. Itselleni opas oli oikea ahaa-elämys, sillä omat käsitykseni perustuivat aiemmin puhtaasti Kiinasta luotuihin myytteihin.

Kirja maksaa viitisen kymppiä, mutta on varmasti Kiinaan matkaavalle expatriaatille tai muuten kiinalaisesta liiketoiminnasta kiinnostuneelle ehdottoman hyvin käytetty viitisen kymppiä.

Ensimmäinen painos - Kari Ojala

Eräässä Trick of the Mind sarjan jaksossa taikuri Derren Brown totesi, että käytännössä niin moni ihminen haaveilee jossakin elämänsä vaiheessa kirjan kirjoittamisesta, että aiheesta voi kirjoittaa lähes jokaista koskevan horoskoopin.

Nyt oman kirjan kirjoittamisesta haaveilevat, achtung! Sain viimeinkin luettua loppuun muutama vuosi sitten julkaistun Kari Ojalan kirjan "Ensimmäinen painos", joka pyrkii toimimaan kattavana tietopakettina oman kirjan julkaisemiseen vaadittavista taidoista ja tiedoista. Kirjan ala-otsitto "Miten saan tekstini julki ja kuinka elän kirjoittamisella" on kohtalainen kuvaus kirjan sisällöstä, vaikkakaan ei täydellinen kohta tulette huomaamaan.

Kirjoittajaksi ryhtyminen ei ole ihan yksinkertainen sillä kirjailijoiden palkkiot eivät ole kehuttavia ja alalla on hurjasti kilpailua. Moni ryhtyy esikoisteoksen tekoon ruusunpunaisin kuvitelmin tulevasta taiteilijaelämästä. Ojalan kirjan tarkoitus on edustaa realistisempaa otettta kirjoittamisen todellisuudesta.

Ojala on halunnut kirjoittaa kattavan oppaan, jossa käsitellään mm. kirjoittajan taitoja ja vaadittua koulutusta, eri tekstityylejä, kustantajan hätyyttelemistä, palkkiota ja verotusta sekä kotitoimiston perustamista (ja paljon muuta).

Ainakin ajatuksen tasolla kirjan sisällysluettelo on todella laaja. Kirjassa käsitellään käytännössä kaikki mieleenjuolahtavat kirjoittamiseen ammattina liittyvät asiat. Harmillisesti osaan aiheista ei kuitenkaan paneuduta aivan riittävän syvällisesti.

Esimerkiksi arvonlisäveroviidakko on kirjoittajan kohdalla suhteellisen hankala suunnistettava, mutta kirjan lukeminen ei juuri auttanut ymmärtämään aihetta aikaisempaa enempää. Oman yrityksen perustamista ja verotusta koskeva kappale on muuten erittäin paikallaan ja kohtalaisen hyödyllistä tekstiä, mutta olisin kaivannut vielä pedagogisempaa otetta tähän olennaiseen aihepiiriin. Monta kirjailijan huipeloa pitäisi opastaa ihan kädestä pitäen näissä asioissa.

Kotitoimistoa käsittelevä kappale olisi sekin voinut olla laajempi. Tietenkään aiheesta ei kannata jauhaa turhaa tekstiä jos se ei palvele tarkoitusta, mutta luettuani kappaleen en oikein muista muita vinkkejä kuin että "hyllytilaa ja pöytätilaa ei ole koskaan liikaa".

Kolmanneksi olisin kaivannut merkittävästi kattavampia kuvauksia kirjailijoiden / kirjoittajien kirjaimellisista työtavoista ja elämänrytmistä. Kirjassa on toki selitetty nopeasti, että suurin osa kirjoittajista tekee työnsä aamulla yms. mutta kirjailijaksi haluavaa kiinnostaisi varmasti juuri täsmätieto siitä miten ammattikirjailijat jakavat päivärytminsä. Olisi kiinnostavaa lukea muutaman ammattikirjailijan haastattelu aiheesta.

Jäikö tämän kirjan jälkeen sellainen olo, että tiedän miten kirjoittamisella voi ansaita elantonsa kuten ala-otsikossa luvattiin? Kyllä ja ei. Kirjassa on valtavasti tietoa, mutta toisaalta kirjoittamisesta ammattina on kirjoitettu melko epähohdokkaassa ja kyynisessä muodossa. Ojala haluaa tehdä selväksi, että kirjoittaminen ei todella ole mikään kultakaivos palkan, sosiaaliturvan tai eläkkeen kannalta. Varoitukset tuskin ovat liioiteltuja, joten ihan hyvä että Ojala pyrkii realismiin. Mutta toisaalta kirja ei tarjoa juuri kannustuksen sanoja, joita aloittava kirjailija tarvitsisi. Ehkä kyseessä on jonkinlainen testi..? Jos luettuasi "Ensimmäisen painoksen" haluat edelleen alalle niin kyseessä on sinulle oikea kutsumusammatti.

Puutteistaan huolimatta kirja on ihan okei. Kotimaisia kirjoja juuri kirjoittamisesta leipätyönä ei ole juurikaan Waltarin jälkeen tehty. Kirja on sellaisenaan hyvä ostos ihmiselle, jolle kirjan kirjoittaminen ja kustantaminen on täysin vieras aihe, mutta haluaa silti päästä askeleen lähemmäksi oman kirjan kirjoittamista. Aiheeseen perehtyneelle suosittelen kirjan lainaamista kirjastosta ja valikoivaa lukemista omien kiinnostuksen mukaan.

Kiehtovat alkuaineet - Theodore Gray

Olen kaipaillut jo jonkin aikaa internetsivustoa, jossa käyttäjä voisi opiskella kuvien avulla alkuaineita sekä jaksollista järjestelmää. Tietokoneen ruudun mulkoileminen käy kuitenkin nopeasti kuivaksi, ja alkuaineiden oppimiseen kirja on todennäköisesti paljon toimivampi. Theodore Gray on toimittanut massiivisen teoksen sekä samaan sarjaan kuuluvan korttipakan, jonka avulla jaksollinen järjestelmä hahmottuu Grayn henkilökohtaisesta alkuainekokoelmasta otetuista upeista valokuvista.

Jokaisella kirjan aukeamalla esitellään yksi jaksollisen järjestelmän alkuaineista ja siitä annetaan kattavasti mielenkiintoista tietoa. Alkuaineesta kerrotaan kiinnostuneille enemmän tekstimuodossa ja kiireisemmät voivat tutustua Theodore Grayn uskomattoman kauniisiin kuviin sekä oppia aineiden käyttökohteista kuvien kautta.

Aukeaman vasemmassa laidassa on alkuaineen yksityiskohtaiset tiedot, kuten järjestysluku, tiheys, kiderakenne, elektronien täyttymisjärjestys kuorille sekä mielenkiintoisena lisänä alkuaineen emissiospektri. Emissiospektriä käyttämällä nokkela kokeilija voi selvittää vaikkapa auringon koostumuksen tai vahvistaa punaisen neonvalon todellakin syntyvän neonista.

Kirjan parasta antia ovat sen suuret, laadukkaalle paperille painetut kuvat jotka kertovat nopeasti enemmän kuin pitkästyttävät selostukset alkuaineiden ainutlaatuisista ominaisuuksista. Olen näyttänyt kirjaa perheenjäsenilleni ja kaikki ovat pitäneet teosta mielenkiintoisena juuri sen käytännönläheisyyden takia. Kirjan pelkkä selaileminen ja kuvatekstien lukeminen antaa paljon ymmärrystä siitä kuinka ympäröivä luonto, avaruus, ihmiskeho ja arkielämän esineemme rakentuvat eri alkuaineista.

Theodore Grayn kirja on kaikkea muuta kuin kuiva tiedekirja ja se on suunnattu suurelle yleisölle - mutta uskoisin sen vetoavan etenkin nuorisoon ja siitä hieman vanhempaa lukijakuntaan. Tarkoituksena on esitellä kuvien ja napakan tekstin avulla kunkin alkuaineen koostumusta ja sen käyttökohteita arkielämässä.

Kirja ei siis sellaisenaan sovellu kemian opiskeilijoille oppikirjaksi. Kirjan tarkoituksena on tutustuttaa suurta yleisöä kemian mielenkiintoiseen maailmaan ja avata lukija pohtimaan sitä hämmentävän kaunista todellisuutta, josta maailmamme rakentuu. Tutustumalla universumin rakennusaineisiin maailma aukeaa entistäkin kiehtovampana paikkana. Olen kirjaa luettuani huomannut alkaneeni aina pohtia mistä mikin talouteni tavaroista lopulta koostuu.

Näin uutena vuotena on mielenkiintoista tajuta, että rakettien ja sähikäisten valkoinen väri syntyy palavasta titaanista sekä magnesiumista, sinisen värin synnyttää kupari. Sain Grayn kuvankauniin kirjan käsiini harmillisesti vasta joulun jälkeen, sillä kyseinen teos olisi ollut loistava joululahjaidea luonnontieteistä kiinnostuneille, mutta onhan onneksi tammiale.

Voit ostaa kirjan "Kiehtovat alkuaineet" - Bookplussan verkkokaupasta.

Alkuaineiden opiskelusta kiinnostuneet voivat hyötyä vieläkin enemmän Theodore Grayn upeilla kuvilla varustetusta korttipakasta, jossa esitellään kaikki alkuaineet. Kortit toimivat erinomaisina "flash cardseina" niille, jotka opiskelevat jaksollista järjestelmää ja alkuaineiden ominaisuuksia.

Avaa tästä - Katleena Kortesuo

Sain käsiini Katleena Kortesuon kirjan "Avaa tästä - Käytännön käsikirja kouluttajalle". Olin kuullut kirjasta jo pitkän aikaa sitten, mutta en päässyt aiemmin kirjaan käsiksi. Äskettäin julkaistu tietokirja on ulkoisesti melko huomaamattoman näköinen ja se saattaa harmillisesti jäädä pienikokoisena monelta havaitsematta kirjakaupan hyllyssä. Kirjaa ei kuitenkaan arvioida kansien taikka kansien koon perusteella, sillä opas osoittautuu sisältönsä puolesta todella napaksi, kattavaksi ja asiapitoiseksi.

Kortesuo on pitkän aikaa toiminut kouluttajana ja hän on ammentanut omista kokemuksistaan erittäin käytännönlähtöisen kirjan, joka kuvaa kouluttajan työtä erittäin hyvin. Kirja ei ole mikään kokoelmateos aiemmin aiheesta julkaistuista oppaista vaan kuvaa kirjailijan omienkin sanojan mukaansa hänen omaa näkemystään - ja hyvä niin. Käsitykseni mukaan Kortesuo on energinen ja reipas partioharrastaja, jonka topakka ote näkyy myös kirjassa.

Sisältöpuolelta mainittakoon, että kirjassa käsitellään mm. erilaisia koulutuksen aloitusmenetelmiä ja osallistujien saamista mukaan, ihmisten erilaisia oppimistyylejä, hankalien osallistujien kanssa toimimista, koulutuspäivien suunnittelua sekä hyvän kouluttajan henkilökohtaisia ominaisuuksia ja niissä kehittymistä.

Sisällöt ovat erittäin käytännönlähtöisiä ja kirja vastaa sisällöltään juuri niihin kysymyksiin, joita itselläni olisi aloittelevana kouluttajana. Kuinka saan ihmiset osallistumaan? Kuinka toimia kun en tiedä oikeaa vastausta? Kannattaako päivä aikatauluttaa tarkasti vai ei? Kirjan luettuani uskon pystyväni kasaamaan onnistuneen ja viihdyttävän koulutuspäivän opinahjooni tai työpaikalle.

Kirja on kirjoitettu hyvin tiiviillä ja selkeällä tyylillä. Kritisoin aiemmin Kortesuon kirjaa "Tekstiä ruudulla" tyyliltään liiankin pelkistetyksi, mutta tähän oppaaseen Kortesuon napakka tyyli sopii hyvin. Kirjasta on helppo lukea tarvitsemansa kappaleet useaankin kertaan ja itse pystyin omaksumaan valtaosan sisällöistä muutaman illan opiskelulla.

Opettajat, valmentajat, kouluttajat ja konsultit hyötyvät kirjasta kaikki tyynni. Yleensäkin erilainen esiintyminen ja tapahtumien vetäminen on työelämässä niin yleistä, että on melkein vaikeaa keksiä ihmisryhmää joka ei hyötyisi kirjasta; ehkä postinkantajat ja mehiläisenhoitajat ovat sellaisia. Tällaisia oppaita toivoisi näkevänsä useamminkin , sillä monet kotimaiset tietokirjat ovat teoreettisia ja vaikealukuisia, eivätkä lopulta hyödytä lukijaansa. Kortesuon kirja on päinvastoin kouluttamisesta kiinnostuneella varmasti hintansa väärti.

Kortesuon kiinnostavaa blogia voit seurata osoitteessa www.eioototta.fi

Kuka menestyy ja miksi? - Malcolm Gladwell

Olen aiemmin arvostellut Gladwellin kirjan alitajuntaisen ajattelun voimasta. Muutama vuosi myöhemmin Gladwell julkaisi kirjan Outliers - The Story of Success, jonka Docendo on nyt julkaissut suomeksi nimellä Kuka menestyy ja miksi?

Gladwell on kiinnostunut menestyneiden ihmisten tarinoista. Meidän aikamme ihannoi neroja ja lahjakkaita. Usein miljonäärejä, huippumuusikoita ja -taiteilijoita pidetään poikkeuksellisen lahjakkaina. Kokemukseni mukaan ihmisillä on taipumus hyväksyä tarinat menestyjistä sellaisenaan ja ajatella, että "kunpa minäkin olisin yhtä lahjakas kuin hän." Tällainen ajattelu johtaa pessimistiseen fatalismiin jossa ihminen kuvittelee lahjakkuuden olevan jotain mitä ihmisellä on tai ei ole. Gladwell ei hyväksy tällaista selitystä.

Kuka menestyy ja miksi? pyrkii avaamaan maailmanhistorian menestyjien tarinoita. Sankaritarinat ryysyistä rikkauteen näyttävätkin aivan toisenlaiselta kun ymmärtää minkälaisesti perhetaustasta tietyt menestyjät nousevat. Lahjakkuuden lisäksi usein tarvitaan ripaus onnea. Niinkin yksinkertainen tekijä kuin syntymävuosi ja -kuukausi voivat selittää paljon ihmisen menestyksestä.

Kirja on täynnä mielenkiintoisia esimerkkejä. Esimerkiksi lähes 80% ammattitason jääkiekkoilijoista on syntynyt melko tarkalleen alkuvuodesta. Tämä ei johdu siitä, että tammikuussa syntyy parempia jääkiekkoilijoita. Kun lapsia jaotellaan esimerkiksi 7-vuotiaina ryhmiin heidän taitojensa mukaan - tekijä, joka usein määrittää lapsen tulevan urheilu-uran - ne jotka ovat syntyneet alkuvuodesta ovat fyysisesti usein merkittävästi pidemmälle kehittyneitä kuin loppuvuodesta syntyneet. Simple as that.

Jääkiekko ja urheilumaailma on melko karu esimerkki siitä kuinka geneettisellä lahjakkuudella ei ole paljoakaan merkitystä jääkiekossa - syntymäkuukausi on paljon merkittävämpi tekijä. Vastaavia esimerkkejä löytyy lukemattomia. Maailmanhistorian rikkaimmista ihmisistä suuri osa on syntynyt samalla vuosikymmenellä 1800-luvulla, Piilaakson IT-miljardööreistä valtaosa on syntynyt 50-luvun alussa ja New Yorkin huippulakitoimistoilla on samantapainen omistajarakenne.

Gladwellin alkuperäinen kirjannimi Outliers onkin oikeastaan kompa. Outlier tarkoittaa tieteessä teoriasta ja odotuksista poikkeavaa havaintoa. Monet huippulahjakkaista ihmisistä vaikuttavatkin osaamisellaan ja tiedoillaan olevan aivan eri planeetalta kuin tavalliset kaduntallaajat. Kuka menestyy ja miksi? karkoittaa tuon taian tunnun nerouden sädekehästä. Jokaisin huippulahjakkuuden taustalta löytyy usein yllättävä, ymmärrettävä tarina. Tottakai lahjakkuudella on oma osansa, mutta kirjan luettuaan ymmärtää kuinka paljon muut tekijät kuten pitkäjänteisyys ja sosiaalinen pääoma vaikuttavat elämäämme.

Kirja muistuttaa paljon Geoff Colvinin Talent Is Overrated -kirjaa, joka on ollut yksi henkilökohtaisia suosikkejani vuodesta toiseen. Molemmat kirjat kertovat mm. 10 000 tunnin säännöstä, jonka mukaan harjoittelemalla ahkerasti kymmenentuhatta tuntia lähes mitä tahansa voi tulla aiheessa mestariksi. Fatalismin sijasta kirjat kannustavat lukijaansa optimistiseen determinismiin, jossa ihminen on itseasiassa oman menestyksensä herra. Colvin ja Gladwell osoittavat melko kiistattomasti, että kova työ kannattaa.

Suosittelen Gladwellin kaikkia teoksia lämpimästi. Yhtä kiinnostavia ja sivistäviä kirjoja toivoisi näkevänsä useamminkin.

Third World America - Arianna Huffington

Joka kahdeksas amerikkalainen elää "foot stampseillä", eli ruokatarroilla. Yksi viidestäkymmenestä lapsesta on koditon. 70-luvulla keskimääräinen toimitusjohtaja tienasi neljäkymmenkertaisesti peruspalkansaajaan verrattuna, mutta tänä päivänä toimitusjohtajan palkka on neljäsataakertainen työläisiin verrattuna. Nämä ovat kammottavia tilastoja. Mutta ne ovat vain jäävuoren huíppu, kuten selviää Arianna Huffingtonin kirjasta Third World America.

Huffington on Huffington Postin karismaattinen perustaja ja hän on kirjoittanut kaksitoista kirjaa ennen tätä teosta. Huffington esiintyy aktiivisesti julkisuudessa poliittisena kommentaattorina. Hänen älykkyytensä yhdistettynä kreikkalaiseen temperamenttiin on ihanaa katseltavaa

Kirjassa Huffington kirjoittaa Amerikan rappiosta, jonka seurauksena yhdysvaltalaiskeskiluokka on käytännössä lähes kadonnut yhteiskunnasta. Hänen käsittelemiä teemoja ovat talous, politiikka, infrastruktuuri ja koulujärjestelmä. Kirjaan kerätyt tarinat ja tilastot ovat kiehtovaa, ja täysin pimeää luettavaa.

Maan tiestö on rapakunnossa, 53% tieliikenteen onnettomuuksista liittyy huonoon tienpintaan. Amerikan sillat ovat keskimäärin 43-vuotiaita kun niiden käyttöiäksi on alunperin kaavailtu maksimissaan 50 vuotta. Maan rautatieliikenne on hitaampaa kuin 80 vuotta sitten. Eikä uutta rahaa infran korjaamiseen heru. Raha katoaa kirjaimellisesti savuna ilmaan Amerikan käydessä kahta tarpeetonta sotaa Irakissa ja Afganistanissa.

Amerikan koululaitoksen taso on pitkän aikaa ollut kritiikin kohteena, eikä suotta. OECD:n tutkimuksissa yhdysvaltalaisnuoret sijoittuvat keskimäärin sijalle 25/30 tieteessä, matematiikassa ja lukutaidossa. On vaikea kuvitella rakentavansa tulevaisuutta kovinkaan kestävälle pohjalle, jos kansalaisten osaaminen ei vastaa vuosisadan vaatimuksia.Koululaitoksen puutteista on julkaistu muutama viikko sitten kohuttu elokuva Waiting for Superman, jota lienee turha odottaa Suomeen jaeltavaksi - mutta kiinnostuneiden kannattaa se etsiä käsiinsä.

Huffington näkee kaksi suurta syyllistä Amerikan ongelmiin: käsistä riistäytyneen finanssisektorin ja korruptoituneen politiikan. Yhdysvalloissa jokaista senaatin ja kongressin edustajaa kohden on 26 lobbaria. Vuosittain keskimääräinen edustaja vastaanottaa 6,5 miljoonaa dollaria "avustuksia". Amerikan demokratiasta on tullut huutokauppa, jossa suurimman lompakon omistaja saa käytännössä sanella lait halunsa mukaan.

Miksi suomalaisia sitten kiinnostaisi mitä rapakon takana tapahtuu? Nokiakaan ei ole myynyt sinne kuin kourallisen luureja vuosikymmenen aikana ja Ivana Helsinki sai Donald Trumpin vihat niskaansa. Antaa jenkkien vaan kaatua - ajattelee moni. USA:n mukana kaatuu kyllä muukin maailman talous, joten kyllä meidän kannattaisi kantaa amerikanserkuista huolta ihan oman rahapussinkin takia.

Toinen syy miksi pienen ihmisen kannattaa olla kiinnostunut Amerikasta on poliittinen. Eurooppa on rikastuessaan valunut vuosi vuodelta oikeistolaisempaan suuntaan, missä köyhien asema ei ole suinkaan parantunut. Muutokset eivät näy yhtä selkeästi Pohjoismaissa, mutta esimerkiksi Saksassa polarisaatio köyhien ja rikkaiden välille on vahvistunut. Amerikan epäonnistunutta esimerkkiä seuraten meidän tulisi varmaankin pyrkiä vastakkaiseen suuntaan Yhdysvaltojen liikkeistä. Tämä saattaa olla hankalaa sillä, kuten ystäväni sanoi minulle: "Jos et äänestä kaksikymppisenä vasemmistoa, sinulla ei ole sydäntä. Jos et viisikymppisenä äänestä oikeistoa, sinulla ei ole aivoja."

Mitä rikkaampia meistä tulee, sitä ahneemmaksi muutumme.