Third World America - Arianna Huffington

Joka kahdeksas amerikkalainen elää "foot stampseillä", eli ruokatarroilla. Yksi viidestäkymmenestä lapsesta on koditon. 70-luvulla keskimääräinen toimitusjohtaja tienasi neljäkymmenkertaisesti peruspalkansaajaan verrattuna, mutta tänä päivänä toimitusjohtajan palkka on neljäsataakertainen työläisiin verrattuna. Nämä ovat kammottavia tilastoja. Mutta ne ovat vain jäävuoren huíppu, kuten selviää Arianna Huffingtonin kirjasta Third World America.

Huffington on Huffington Postin karismaattinen perustaja ja hän on kirjoittanut kaksitoista kirjaa ennen tätä teosta. Huffington esiintyy aktiivisesti julkisuudessa poliittisena kommentaattorina. Hänen älykkyytensä yhdistettynä kreikkalaiseen temperamenttiin on ihanaa katseltavaa

Kirjassa Huffington kirjoittaa Amerikan rappiosta, jonka seurauksena yhdysvaltalaiskeskiluokka on käytännössä lähes kadonnut yhteiskunnasta. Hänen käsittelemiä teemoja ovat talous, politiikka, infrastruktuuri ja koulujärjestelmä. Kirjaan kerätyt tarinat ja tilastot ovat kiehtovaa, ja täysin pimeää luettavaa.

Maan tiestö on rapakunnossa, 53% tieliikenteen onnettomuuksista liittyy huonoon tienpintaan. Amerikan sillat ovat keskimäärin 43-vuotiaita kun niiden käyttöiäksi on alunperin kaavailtu maksimissaan 50 vuotta. Maan rautatieliikenne on hitaampaa kuin 80 vuotta sitten. Eikä uutta rahaa infran korjaamiseen heru. Raha katoaa kirjaimellisesti savuna ilmaan Amerikan käydessä kahta tarpeetonta sotaa Irakissa ja Afganistanissa.

Amerikan koululaitoksen taso on pitkän aikaa ollut kritiikin kohteena, eikä suotta. OECD:n tutkimuksissa yhdysvaltalaisnuoret sijoittuvat keskimäärin sijalle 25/30 tieteessä, matematiikassa ja lukutaidossa. On vaikea kuvitella rakentavansa tulevaisuutta kovinkaan kestävälle pohjalle, jos kansalaisten osaaminen ei vastaa vuosisadan vaatimuksia.Koululaitoksen puutteista on julkaistu muutama viikko sitten kohuttu elokuva Waiting for Superman, jota lienee turha odottaa Suomeen jaeltavaksi - mutta kiinnostuneiden kannattaa se etsiä käsiinsä.

Huffington näkee kaksi suurta syyllistä Amerikan ongelmiin: käsistä riistäytyneen finanssisektorin ja korruptoituneen politiikan. Yhdysvalloissa jokaista senaatin ja kongressin edustajaa kohden on 26 lobbaria. Vuosittain keskimääräinen edustaja vastaanottaa 6,5 miljoonaa dollaria "avustuksia". Amerikan demokratiasta on tullut huutokauppa, jossa suurimman lompakon omistaja saa käytännössä sanella lait halunsa mukaan.

Miksi suomalaisia sitten kiinnostaisi mitä rapakon takana tapahtuu? Nokiakaan ei ole myynyt sinne kuin kourallisen luureja vuosikymmenen aikana ja Ivana Helsinki sai Donald Trumpin vihat niskaansa. Antaa jenkkien vaan kaatua - ajattelee moni. USA:n mukana kaatuu kyllä muukin maailman talous, joten kyllä meidän kannattaisi kantaa amerikanserkuista huolta ihan oman rahapussinkin takia.

Toinen syy miksi pienen ihmisen kannattaa olla kiinnostunut Amerikasta on poliittinen. Eurooppa on rikastuessaan valunut vuosi vuodelta oikeistolaisempaan suuntaan, missä köyhien asema ei ole suinkaan parantunut. Muutokset eivät näy yhtä selkeästi Pohjoismaissa, mutta esimerkiksi Saksassa polarisaatio köyhien ja rikkaiden välille on vahvistunut. Amerikan epäonnistunutta esimerkkiä seuraten meidän tulisi varmaankin pyrkiä vastakkaiseen suuntaan Yhdysvaltojen liikkeistä. Tämä saattaa olla hankalaa sillä, kuten ystäväni sanoi minulle: "Jos et äänestä kaksikymppisenä vasemmistoa, sinulla ei ole sydäntä. Jos et viisikymppisenä äänestä oikeistoa, sinulla ei ole aivoja."

Mitä rikkaampia meistä tulee, sitä ahneemmaksi muutumme.

Sissimarkkinointi - Jari Parantainen

Muistatko Unicefin kaduille hylkäämät lastenvaunut, joista kuului vauvan itkua? Huolestunutta ohikulkijaa tervehti vaunuissa lappu, jossa luki "Kiitos kun välität." Osa ihmisistä repi tapauksesta pelihousunsa - toiset taas ylistivät nokkelaa mainoskampanjaa. Tempaus ei jäänyt keneltäkään huomaamatta. Unicefin mukaan kampanja lisäsi lahjoitusten määrää yllättävän mukavasti vaikka kampanja toteutettiin kengännauhabudjetilla.

Sissimarkkinoinnin ajatuksena on saada aikaan maksimituotto minimipanoksella. Suurten rahamassojen sijasta sissimarkkinoija käyttää apunaan muita resursseja; luovuutta, joustavuutta, lainaamista jne. Tällainen markkinointi on haastavaa, ajoittain riskialtista - mutta usein myös erityisen palkitsevaa.

Parantainen on saanut alkusysäyksen kirjalleen Jay Conrad Levinsonilta, joka kehitteli sissimarkkinoinnin (guerilla marketing) perusteet jo parikymmentä vuotta sitten. Levinson oli kokenut mainostoimistomies, joka huomasi että usein markkinoinnista oli tullut yrityksille itseisarvo. Yritykset kehittivät toinen toistaan nokkelampia mainoksia, mutta kukaan ei tajunnut kysyä, että myyvätköhän nohevat mainokset oikeasti mitään.

Monelle firmalle nokkela mainonta on kaikki kaikessa - suuret brändit hyötyvät mielikuvamainonnasta varmasti - mutta todellisuudessa yhdeksän kymmenestä yrityksestä ei ole kansainvälisesti tunnettu brändi. Enemmistö yrityksistä on parturikampaamoja, autokorjaamoja ja nurkkakioskeja, joille perinteiset mainonnan keinot ovat täysin yhdentekeviä.

Tilaus uudenlaisille markkinoinnin tavoille on siis kova, sillä suurin osa suomalaisista yrityksistä on ns. SME (small and medium sized) -yrityksiä, joilla ei ole mittavia markkinointibudjetteja. Yrittäjän on tehtävä vain sellaista markkinointia, jonka tulokset ovat todennettavissa. Arvauksille ei ole varaa kun pelissä on oikeasti omat rahat.

Parantainen lyttää kirjassaan melko tehokkaasti perinteiset markkinoinnin oppikirjamateriaalit. Perinteisesti ihmisille tulee markkinoinnista mieleen mainonta. Sissimarkkinoija näkee markkinoinnin osan yrityksessä laajemmin. Sissimarkkinoijalle kaikki asiakkaan kanssa kontaktissa olevat osat ovat markkinoinnin työvälineitä. Silti niin harva yritys tajuaa, että happamalta kuulosta asiakaspalvelija vesittää koko yrityksen maineen vaikka mielikuvamainontaan upotettaisiin miljoona toisensa perään.

Kirja on niin mehukasta luettavaa, että sitä ei halua laskea käsistään lainkaan. Parantainen tietää tarkalleen millä tavoin lukija pidetään kiinnostuneena. Hän luettelee jokaiseen väitteeseensä liittyen joukon herkullisia esimerkkejä. Kirjan luettuani suorastaan puhkun intoa päästä kokeilemaan oppeja käytännössä. Opuksessa käsitellään kattavasti markkinoinnin osa-alueet hinnoittelusta mainontaan ja after sales-toimintaan.

Olen itse markkinoinnin opiskelija kauppakorkeakoulussa, joten sahaan osittain omaa oksaani myöntämällä Parantaisen olevan pitkälti oikeassa markkinoinnin "asiantuntijoiden" osaamattomuuden suhteen. Liikkeellä on runsaasti käärmeöljyn kauppiaita, joilla ei ole tietoa oman markkinointinsa vaikutuksista yrityksen tuloksiin.

Näin käytännönläheistä ja inspiroivaa markkinoinnin kirjaa en ole koskaan aiemmin lukenut. Kirja maksaa yllättävän paljon, mutta se on kevyesti hintansa väärti. Suosittelen sitä jokaiselle yrittäjälle ja markkinoinnista kiinnostuneelle.

On muuten aivan uskomatonta, että juuri kukaan muu ei ole Parantaisen ohella koettanut brändäytyä sissimarkkinoinnin asiantuntijana. Olisikohan tässä niche?

Näin kehosi toimii - Matthew MacDonald

Miksi muotidieetit eivät toimi? Mitä on syöpä? Entä uniapnea? Mathhew MacDonaldin kattava huumorilla höystetty tietokirja "Näin kehosi toimii" käsittelee käytännössä koko kehon ja sen hyvinvointiin liittyvät perusteet. Aivojen toiminnasta MacDonald kirjoitti oman kirjansa, joten niitä ei käsitellä tässä teoksessa. Terveysintoilijana suorastaan puhkun intoa päästä käsiksi kirjaan.

Kirja ei petä lukijaansa. Se on kattava kuvaus koko kehon toiminnasta ja hyvinvoinnin edistämisestä. MacDonaldin ote on rento, mutta hän on silti hyödyntänyt alan uusinta tietoa. Hän käsittelee pintapuolisesti lihaksiston, ihon, rasvakudoksen, luuston ja aistien toiminnan. Kirjassa tutustutaan myös seksiin ja lisääntymiseen. Mielenkiintoisena osiona kirjan viimeinen kappale käsittelee elämän ehtoopuolta, sitä mitä tapahtuu kun kuolemme.

Kirjan tyyli on huumorilla varustettua biologian oppikirjatekstiä. Itse olen niin aivopeseytynyt bilsan tunneilla, että huumori tuntui ajoittain hieman kummalliselta tällaisessa kirjassa. Toisaalta uskon, että huumorilla on luultavasti positiivinen vaikutus luetun muistamisen kannalta. "Ainiin, tässä oli se murjaisu.."

Kirja on vajaa kolmesataasivuisena erinomainen ensiaskel terveystieteistä kiinnostuneelle. Veikkaan, että esimerkiksi terveystiedon ylioppilasaineeseen valmistautuvat saisivat tästä kirjasta runsaasti ajatuksia ja inspiraatiota. Katsellessani ympäristössäni rapistuvaa ruokakulttuuria ja ihmisten fyysisen aktiivisuuden laskemista sekä unen vähittäistä väistymistä tietokonepelien tieltä, toivoisin, että ihmiset lukisivat tällaisia kirjoja enemmän.

Kirja sopii erinomaisesti nuoremmalla lukijakunnalle lukioikäisistä ylöspäin. Kirjasta hyötyvät myös yleensä oman terveyden kohentamisesta kiinnostuneet vanhemmatkin lukijat. Lääketieteen tai biologian opiskelijoille kirja ei tarjoa uutta, vaan suosittelen pitäytymään kurssikirjallisuudessa. Kirja on omiaan antamaan hurjan määrän yleistietoa ja pieniä nieppejä, joilla voit sitten säväyttää kaveripiirisi.

MacDonaldilla on minun unelma-ammattini - hän on tietokirjailija ja tieteen popularisoija. Hän opiskeli nuorempana fysiikkaa, mutta ryhtyi sittemmin kirjoittajaksi ja on julkaissut nyt toisenkymmentä tietokirjaa.

Darwinin Lajien Synty - Janet Browne

Darwinin tekemä viisivuotinen maailmanympärysmatka on ainutlaatuinen seikkailu, jonka veroisia ei 2000-luvulla enää nähdä. Tarkalleenottaen se maailma, jonka Charles Darwin näki nuorena miehenä on sittemmin kadonnut teollisuuden tieltä. Alkuasukkaat kadotettu, suuret preeriat rakennettu täyteen rautateitä ja Galapagossaaretkin ovat osittain muuttuneet. Tuo matka oli kuitenkin alkusysäys Darwinin kasvulle erääksi maailman tunnetuimmista tiedemiehistä. Se tarjosi sen laajan tietopohjan, joka tarvittiin biologian historian suurimman teorian rakennusmateriaaliksi. Harvardin professori Janet Browne on yksi tunnetuimpia Darwinia tutkineita tieteenhistorioitsijoita. Tässä helppolukuisessa teoksessaan Browne käy lävitse Darwinin elämän nuoruudesta sairastelevaksi vanhaksi mieheksi sekä ne mielenkiintoiset askeleet, jotka johtivat evoluutioteorian kehittymiseen.

Kirja alkaa kuvailemalla Darwinin lapsuutta ja nuoruutta varakkaassa perheessä. Darwinin tarinassa on kuitenkin jotakin todella maanläheistä, sillä hänellä ei ollut lopulta aavistustakaan tulevista saavutuksistaan. Hän oli kuin kuka tahansa tulevaisuuttaan pohtiva nuori mies. Hänestä piti tulla lääkäri, sitten pappi. Hän kuitenkin tunsi olevansa väärässä paikassa, ja edisti opintojensa ohella biologian ja geologian tuntemustaan. Opinnot huipentuivat edellämainittuun HMS Beaglella tehtyyn tutkimusmatkaan. Matkalta palannut Darwin oli aivan eri mies.

Darwin sai perintönsä ennakkoon ja pystyi sen turvin jatkamaan tutkijanuraansa. Satsaus kannatti, sillä hänestä tuli nopeasti pidetty Lontoon tiedepiirien jäsen. Darwin oli jo tutkimusmatkansa jälkeen alkanut kehittelemään evoluutioajatuksia, mutta hän piti ajatukset visusti omanaan. Tulisi kestämään vielä 25 vuotta ennen kuin hän olisi valmis julkaisemaan teoksensa lajien synnystä. Darwin ei vielä kirjaa kirjottaessaan aavistanut millaisen mullistuksen se tulisi tekemään tieteenhistoriassa.

Elämän puu on Darwinin teoksen ainoa kuva, mutta se sitäkin tunnetumpi. Siinä lajit lähtevät yhdestä pisteestä, haarautuen uudestaan ja uudestaan uusiksi lajeiksi. Evoluutioteoria itsessään on kuin puun voimakas runko, josta on sitten kasvanut uusia tutkimuksen aloja. Teoria on kaiken modernin biologian perusta, ja sillä on ollut lähtemättömiä vaikutuksia lääketieteeseen, arkeologiaan ja kulttuurintutkimukseen. Evoluutiolaskennallisia sovelluksia hyödynnetään vastaavasti teollisessa muotoilussa. Harvoin mikään luonnontieteen teoria säilyy näin muuttumattomana yli 150 vuotta ja tuottaa samalla näin paljon hedelmiä. Toisaalta kaikki eivät ole valmiina hyväksymään Darwinin ajatuksia sellaisenaan.

USA:ssa on nykyään voimakas antidarwinistinen liike, jota johtaa ääriuskovaisia kreationisteja. Darwinin teos ei kuitenkaan kohdannut omana aikanaan vastaavaa agressiivista vastustusta vaan viktoriaanisen ajan britit olivat päinvastoin kiinnostuneita kuulijoita, vaikkeivat he kaikkia Darwinin ajatuksia allekirjoittaneetkaan. Varmaa kuitenkin on, että Darwinin teos herätti jo aikanaan runsaasti keskustelua. Uskomatonta on se, että keskustelu jatkuu tietyissä piireissä edelleen.

Browne on taidokas historian syntetisoija. Hän kuvailee tapahtumia suhteellisen neutraaliin sävyyn, vaikkakin rivien välistä voi lukea hänen kannattavan Darwinin ajattelua. Brownen kirjoitustyyli on nopealukuista ja tarina kulkee eteenpäin luontevan kronologisesti. Itse viimeistelin kirjan reilut kaksisataa sivua alle neljässä tunnissa. Kirja on kaikille luonnontieteistä kiinnostuneille antoisaa ja lämpimästi suositeltavaa luettavaa.

Välähdys - Malcolm Gladwell

Malcolm Gladwellin kirja Välähdys (alkup. englanniksi Blink) kertoo intuition voimasta. Kaikki me tiedämme tilanteet, joissa tiedämme asioita kuitenkaan olematta tästä tietoisia. Meistä vain tuntuu siltä. Esimerkiksi emme pidä jostakin henkilöstä, mutta emme pysty kuvailemaan kokemustamme tietoisesti sanoin. Tämä johtuu siitä, että mielemme prosessoi niin hienovaraisia tiedonjyväsiä, että niiden käsitteleminen tietoisella tasolla tekisi normaalista elämästä mahdotonta. Toisaalta tämä alitajuntainen tieto tihkuu käyttöömme erilaisten signaalien kautta; hikoilevina käsinä tai perhosina vatsassa. Usein nopea kongnitio, intuitio, osoittautuu oikeaksi. Toisaalta virheellisesti tulkitttu intuitio voi ajaa meidät kohtalokkaisiin virhepäätelmiin, mikä korostuu vaikkapa poliisin, palomiehen tai rivisotamiehen ammateissa, joissa pitkiin ajatusprosesseihin ei aina ole aikaa. Voimmeko oppia käyttämään näitä tietoisuuden tason alapuolella tapahtuvia, äärimmäisen tehokkaita prosesseja, hyödyksemme ja samalla välttämään niiden ajoittaiset heikkoudet?

Ihmisen silmien vastaanottama informaatio on kaistanleveydeltään noin 1250MB/s. Tästä datasta pystytään käsittelemään tietoisesti vain murto-osa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että loppu informaatiosta menee hukkaan - alitajuntamme prosessoi koko tätä informaatiota tietoisen tason alapuolella. Monet tutkimukset osoittavat, että alitajuntamme pääsee jyvälle erilaisista kaavoista ja säännöistä paljon nopeammin kuin mihin tietoisuus kykenee. Kehomme myös reagoi alitajuisiin ärsykkeisiin. Samasta syystä monet huippuasiantuntijat ja vaikkapa mestarilliset pokerinpelaajat eivät useinkaan pysty selittämään kuinka osasivat päätyä päätelmiinsä niin nopeasti. He todennäköisesti luottivat intuitioonsa, heistä vain tuntui siltä että kyseinen siirto kyseisessä tilanteessa olisi oikea.

Tosielämän tilanteissa on mahdotonta ottaa tietoisesti huomioon kaikki mahdolliset muuttujat, mutta alitajuntamme on harjaantunut tällaiseen välittömään kaikki muuttuja huomioonottavaan prosessointiin. Muistan tältä kesältä hyvin tapauksen, joka kesti kokonaisuudessaan vain puolisen sekuntia. Törmäsin pyörälläni tiessä olevaan reikään ja lensin ohjaustangon ylitse. Muistan silti elävästi, kuinka ehdin tuossa hetkessä ottamaan huomioon kantamani arvokkaat esineet ja suojelemaan niitä, sillä olin jo ensimmäisten sadasosasekuntien aikana päätellyt olevani fyysisesti turvallisella lentoradalla. Lisäksi ehdin miettimään tyttö-ystäväni reaktiota tapahtuneeseen, joka oli kädessä pitämäni kännykän toisessa päässä. Kaikki tämä puolessa sekunnissa.

Jos alitajuntamme tekee jatkuvasti niin valtavasti töitä - kuinka voimme hyödyntää sitä paremmin? Entä kuinka voimme välttää tekemästä perinteisiä virheitä? Yksi virheiden välttämisen tehokeinoista on antaa intuitiolle aikaa - kiihtyneessä tilassa ja paineen alla se toimii heikosti. Esimerkiksi poliisi, joka on takaa-ajon aiheuttamassa adrenaliinivyöryssä, on kovin altis väkivaltaisille ylilyönneille jotka kuitenkin sillä hetkellä tuntuvat vaistomaisilta. Toinen keino tehostaa intuition tehoa on luottaa siihen enemmän - Gladwell esittelee kirjassaan kerta toisensa jälkeen tapauksia, joissa suuri informaatio- ja todistemäärä johti ihmiset kriittisessä päätöksentekovaiheessa täysin hakoteille. Liika tieto voi olla todella häiritsevää. Akateemikkona tätä voi olla vaikea hyväksyä. Älä usko kuitenkaan minua tässä vaan lue Gladwellin kirja, koska se on vakuuttavasti argumentoitu.

Gladwell on valittu TIME-lehdessä sadan vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon. Suomessa miehen tuotannosta kuulee kuitenkin puhuttavan yllättävän harvoin. Hän on taustaltaan taloutta opiskellut journalisti, ja hänen tunnetuin työnsä ovat kaksi kirjaa, Tipping Point ja Blink, joista jälkimmäinen oli niin koukuttavaa lukemista että luin niteen alusta loppuun yhdessä päivässä. Gladwellin tyyli on helppolukuista ja runsailla esimerkkitarinoilla höystettyä.

Jos haluat kuulla lisää Gladwellin räiskyvää järjenjuoksua, voit katsella tästä hänen pitämänsä puheen TED-konferenssissa.

Man's Search for Meaning - Viktor E. Frankl

Viktor E. Frankl selvisi hengissä neljä natsi-Saksan keskitysleiriä. Hänet tunnetaan logoterapian isänä ja hän on eräs siteeratuimpia psykiatreja. Logoterapia on psykiatrian koulukunta, joka painottaa suunnan löytämistä elämälle ja merkityksen näkemistä myös tilanteissa, joissa epätoivo vaikuttaa ainoalta vaihtoehdolta. Franklin lähestymistapa on humaani ja ymmärrättävä ja se on nykyään merkittävästi suositumpi psykiatrian suuntaus kuin Freudin tai Adlerin näkemykset. Man's Search for Meaning on pysäyttävä kirja - seuratessani Franklin tarinaa reflektoin hänen oppimaansa omaan elämääni ja tajuan jokaisen päivän arvon aivan uudessa valossa.

Lukemassani kirjan painoksessa on kolme osaa. Ensimmäinen osa on Franklin kertomus keskitysleiriltä. Tarina on niin kiehtova, että luin 110 sivua yhdeltä istumalta. Seuraava kirjan osa on tiivistelmä Franklin kehittämästä terapiamuodosta. Kirjan lopussa on myös Franklin erään luennon pohjalta tehty teksti. Kirja on nopea lukea, mutta vaikka teksti kulkeekin kevyesti sivulta toiselle - sen viesti on raskasta pureksittavaa.

Frankl on psykiatrina oikea henkilö kuvailemaan keskitysleirien oloja. Hän ei sorru liikaan tunteellisuuteen vaan kertoo leirin tapahtumat luultavasti niin vilpittömästi kuin ihminen hänen asemassaan voi. Keskitysleirien kokemukset ovat väistämättä kammottavat, ja niiden kirjaaminen historiankirjoihin on toki tärkeää - mutta ilman kriittistä ja rakentavaa näkökulmaa kaikkien kammottavien yksityiskohtien kertominen on jotenkin merkityksetöntä. Sen vuoksi on ihana lukea Franklin rakentavaa ajattelua, joka raffinoitui leirien kauhujen keskellä.

Freud ajatteli ihmisen neuroosien johtuvan seksuaalisuudesta, Adler toisaalta näki ihmisten motivaation taustalla vallanhalun. Franklin kannattama eksistentialistinen psykiatria puolestaan näkee, että neuroosit johtuvat merkityksettömyyden tunteesta, suunnan puuttumisesta - elämän vastoinkäymisten tarkoituksettomuudesta. Elämään sisältyy väistämättä paljon kipua, ponnistulua ja tuskaa. Löytämällä tarkoituksen elämän hankaluuksiin voi siis päästä yli ahdistuksesta. Kun vaikeuksille löytää merkityksen, se lakkaa olemasta kivuliasta. Itselläni on edessä tuskallinen vuosi - moninkertainen määrä opiskelua entiseen verrattuna, poissaolo rakkaan tyttöystäväni luota - mutta kun näen tulevat haasteet sijoituksena tulevaisuuteen ne eivät enää satu. Ne vain motivoivat.

Luovuutta käyttämällä mihin tahansa tilanteeseen voi löytää korkeamman merkityksen. Frankl totesi itse keskitysleirillä, että vaikka hänen elämässään ei ollut sillä hetkellä muita vaihtoehtoja kuin jatkuva kärsimys - hänellä oli edelleen vapaus päättää omasta suhtautumisestaan kärsimykseensä. Hän päätti siis kärsiä kunnialla ja odottaa kuolemaa rinta pystyssä. Hän alleviivaa kirjassaan ihmisen mahdollisuutta valita aina oma asenteensa, vaikka häneltä olisi riistetty kaikki muut vapaudet. Joskus kärsimykselle ei yksinkertaisesti voi nähdä mitään järjellistä merkitystä - tällaisessa tilanteessa olevalle ihmiselle Frankl kertoo seuraavan tarinan:

"Poliorokotusten valmistamiseen käytetään apinoita. Apinoita tökitään kivuliailla neuloilla kerta toisensa jälkeen. Voiko apina nähdä tuskansa merkitystä? Ei tietenkään voi - sen henkiset resurssit eivät riitä tuskan korkeamman tarkoituksen ymmärtämiseen. Miksi siis ihminen ei voisi kohdata elämässään tuskaa, jonka merkitystä hän ei järjellään voi ymmärtää? Tuskalla on silloin korkeampi merkitys, joka on ihmisen käsityskyvyn ulkopuolella."

Kyseessä on yksi parhaista lukemistani kirjoista parin vuoden sisällä. Suosittelen lämpimästi.

Tekstiä ruudulla - Katleena Kortesuo

Miten verkossa kirjoittaminen eroaa perinteisistä tekstilajeista? Kuinka laadin hyvän blogitekstin ja mihin asioihin kiinnitän huomioni suunnitellessani sivuston luettavuutta ja käytettävyyttä? Verkkoon kirjoittaminen on yleistynyt räjähdysmäisesti ja jokaisen työntekijän perustaitoihin kuuluu nykyään laatia tekstejä yrityksen blogeihin ja intraan. Toimittajat kirjoittavat nykyään usein pelkkää verkkotekstiä tai lehtijutuista joutuu kirjoittamaan vähintäänkin internetiä varten muokatun version. Katleena Kortesuon ensimmäinen teos, joka ilmeistyi joitakin vuosia sitten, on suunnattu verkkoon aktiivisesti kirjottavan työkaluksi.

Kortesuo käsittelee kirjassaan laaja-alaisesti melkein kaikki mieleen tulevat verkkotekstin muodot. Teksti on kirjoitettu erittäin tiivistettyyn, jopa tiivistelmänomaiseen muotoon. Etuna tässä on kirjan nopea luettavuus, mutta tämä tuntuu tapahtuvan ajoittain esimerkkien kustannuksella. Kirjasta ei olisi tullut liian pitkä, vaikka aihepiireihin olisi pureuduttu syvällisemminkin.

Kirja sopii suhteellisen kokemattomille kirjoittajille, jotka kaipaavat neuvoja vaikkapa yrityksen intraan kirjoittamisesta tai blogin perustamisesta. Kyseinen perusteos on kirjoitettu ilmeisesti mahdollisimman laajalle yleisölle. Aktiivikirjoittaja ja verkkotekstien ammattilainen tuskin löytää teoksesta jotain uutta.

Kirjassa itseäni häiritsi eniten jatkuva sulkeiden käyttö ja hieman hutiloimalla tehty layout. Sulkujen käyttö on Katleenan kaltaiselta ammattikirjoittajalta kummallinen tyylimoka; joskus kokonaisen kappaleen mittaisia tekstejä oli vain "tyrkätty" sulkujen sisään vaikka pari minuuttia editoimalla kaikki lukemista sotkevat härvellykset olisi voinut kirjoittaa pois. En ryhdy kirjoittamiskonsultin kanssa väittelemään aiheesta, sillä kakkoseksi jään, mutta mielestäni tekstin tyyli olisi kaivannut ajoittain hiomista.

Kirja saa kokonaisarvosanan 7½. Se palvelee tarkoitustaan ja tavoittaa toivottavasti myös lukijakuntansa. Tarvetta tällaiselle teokselle on paljon.

Katleena on aktiivinen ja hauska bloggaaja, jonka ajatuksia voit lukea blogista Ei oo totta. Käy ihmeessä ottamassa osaa keskusteluihin, sillä Katleena vastailee lukijoiden kysymyksiin myös nopeasti ja hyvällä huumorintajulla.