Välähdys - Malcolm Gladwell

Malcolm Gladwellin kirja Välähdys (alkup. englanniksi Blink) kertoo intuition voimasta. Kaikki me tiedämme tilanteet, joissa tiedämme asioita kuitenkaan olematta tästä tietoisia. Meistä vain tuntuu siltä. Esimerkiksi emme pidä jostakin henkilöstä, mutta emme pysty kuvailemaan kokemustamme tietoisesti sanoin. Tämä johtuu siitä, että mielemme prosessoi niin hienovaraisia tiedonjyväsiä, että niiden käsitteleminen tietoisella tasolla tekisi normaalista elämästä mahdotonta. Toisaalta tämä alitajuntainen tieto tihkuu käyttöömme erilaisten signaalien kautta; hikoilevina käsinä tai perhosina vatsassa. Usein nopea kongnitio, intuitio, osoittautuu oikeaksi. Toisaalta virheellisesti tulkitttu intuitio voi ajaa meidät kohtalokkaisiin virhepäätelmiin, mikä korostuu vaikkapa poliisin, palomiehen tai rivisotamiehen ammateissa, joissa pitkiin ajatusprosesseihin ei aina ole aikaa. Voimmeko oppia käyttämään näitä tietoisuuden tason alapuolella tapahtuvia, äärimmäisen tehokkaita prosesseja, hyödyksemme ja samalla välttämään niiden ajoittaiset heikkoudet?

Ihmisen silmien vastaanottama informaatio on kaistanleveydeltään noin 1250MB/s. Tästä datasta pystytään käsittelemään tietoisesti vain murto-osa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että loppu informaatiosta menee hukkaan - alitajuntamme prosessoi koko tätä informaatiota tietoisen tason alapuolella. Monet tutkimukset osoittavat, että alitajuntamme pääsee jyvälle erilaisista kaavoista ja säännöistä paljon nopeammin kuin mihin tietoisuus kykenee. Kehomme myös reagoi alitajuisiin ärsykkeisiin. Samasta syystä monet huippuasiantuntijat ja vaikkapa mestarilliset pokerinpelaajat eivät useinkaan pysty selittämään kuinka osasivat päätyä päätelmiinsä niin nopeasti. He todennäköisesti luottivat intuitioonsa, heistä vain tuntui siltä että kyseinen siirto kyseisessä tilanteessa olisi oikea.

Tosielämän tilanteissa on mahdotonta ottaa tietoisesti huomioon kaikki mahdolliset muuttujat, mutta alitajuntamme on harjaantunut tällaiseen välittömään kaikki muuttuja huomioonottavaan prosessointiin. Muistan tältä kesältä hyvin tapauksen, joka kesti kokonaisuudessaan vain puolisen sekuntia. Törmäsin pyörälläni tiessä olevaan reikään ja lensin ohjaustangon ylitse. Muistan silti elävästi, kuinka ehdin tuossa hetkessä ottamaan huomioon kantamani arvokkaat esineet ja suojelemaan niitä, sillä olin jo ensimmäisten sadasosasekuntien aikana päätellyt olevani fyysisesti turvallisella lentoradalla. Lisäksi ehdin miettimään tyttö-ystäväni reaktiota tapahtuneeseen, joka oli kädessä pitämäni kännykän toisessa päässä. Kaikki tämä puolessa sekunnissa.

Jos alitajuntamme tekee jatkuvasti niin valtavasti töitä - kuinka voimme hyödyntää sitä paremmin? Entä kuinka voimme välttää tekemästä perinteisiä virheitä? Yksi virheiden välttämisen tehokeinoista on antaa intuitiolle aikaa - kiihtyneessä tilassa ja paineen alla se toimii heikosti. Esimerkiksi poliisi, joka on takaa-ajon aiheuttamassa adrenaliinivyöryssä, on kovin altis väkivaltaisille ylilyönneille jotka kuitenkin sillä hetkellä tuntuvat vaistomaisilta. Toinen keino tehostaa intuition tehoa on luottaa siihen enemmän - Gladwell esittelee kirjassaan kerta toisensa jälkeen tapauksia, joissa suuri informaatio- ja todistemäärä johti ihmiset kriittisessä päätöksentekovaiheessa täysin hakoteille. Liika tieto voi olla todella häiritsevää. Akateemikkona tätä voi olla vaikea hyväksyä. Älä usko kuitenkaan minua tässä vaan lue Gladwellin kirja, koska se on vakuuttavasti argumentoitu.

Gladwell on valittu TIME-lehdessä sadan vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon. Suomessa miehen tuotannosta kuulee kuitenkin puhuttavan yllättävän harvoin. Hän on taustaltaan taloutta opiskellut journalisti, ja hänen tunnetuin työnsä ovat kaksi kirjaa, Tipping Point ja Blink, joista jälkimmäinen oli niin koukuttavaa lukemista että luin niteen alusta loppuun yhdessä päivässä. Gladwellin tyyli on helppolukuista ja runsailla esimerkkitarinoilla höystettyä.

Jos haluat kuulla lisää Gladwellin räiskyvää järjenjuoksua, voit katsella tästä hänen pitämänsä puheen TED-konferenssissa.

Man's Search for Meaning - Viktor E. Frankl

Viktor E. Frankl selvisi hengissä neljä natsi-Saksan keskitysleiriä. Hänet tunnetaan logoterapian isänä ja hän on eräs siteeratuimpia psykiatreja. Logoterapia on psykiatrian koulukunta, joka painottaa suunnan löytämistä elämälle ja merkityksen näkemistä myös tilanteissa, joissa epätoivo vaikuttaa ainoalta vaihtoehdolta. Franklin lähestymistapa on humaani ja ymmärrättävä ja se on nykyään merkittävästi suositumpi psykiatrian suuntaus kuin Freudin tai Adlerin näkemykset. Man's Search for Meaning on pysäyttävä kirja - seuratessani Franklin tarinaa reflektoin hänen oppimaansa omaan elämääni ja tajuan jokaisen päivän arvon aivan uudessa valossa.

Lukemassani kirjan painoksessa on kolme osaa. Ensimmäinen osa on Franklin kertomus keskitysleiriltä. Tarina on niin kiehtova, että luin 110 sivua yhdeltä istumalta. Seuraava kirjan osa on tiivistelmä Franklin kehittämästä terapiamuodosta. Kirjan lopussa on myös Franklin erään luennon pohjalta tehty teksti. Kirja on nopea lukea, mutta vaikka teksti kulkeekin kevyesti sivulta toiselle - sen viesti on raskasta pureksittavaa.

Frankl on psykiatrina oikea henkilö kuvailemaan keskitysleirien oloja. Hän ei sorru liikaan tunteellisuuteen vaan kertoo leirin tapahtumat luultavasti niin vilpittömästi kuin ihminen hänen asemassaan voi. Keskitysleirien kokemukset ovat väistämättä kammottavat, ja niiden kirjaaminen historiankirjoihin on toki tärkeää - mutta ilman kriittistä ja rakentavaa näkökulmaa kaikkien kammottavien yksityiskohtien kertominen on jotenkin merkityksetöntä. Sen vuoksi on ihana lukea Franklin rakentavaa ajattelua, joka raffinoitui leirien kauhujen keskellä.

Freud ajatteli ihmisen neuroosien johtuvan seksuaalisuudesta, Adler toisaalta näki ihmisten motivaation taustalla vallanhalun. Franklin kannattama eksistentialistinen psykiatria puolestaan näkee, että neuroosit johtuvat merkityksettömyyden tunteesta, suunnan puuttumisesta - elämän vastoinkäymisten tarkoituksettomuudesta. Elämään sisältyy väistämättä paljon kipua, ponnistulua ja tuskaa. Löytämällä tarkoituksen elämän hankaluuksiin voi siis päästä yli ahdistuksesta. Kun vaikeuksille löytää merkityksen, se lakkaa olemasta kivuliasta. Itselläni on edessä tuskallinen vuosi - moninkertainen määrä opiskelua entiseen verrattuna, poissaolo rakkaan tyttöystäväni luota - mutta kun näen tulevat haasteet sijoituksena tulevaisuuteen ne eivät enää satu. Ne vain motivoivat.

Luovuutta käyttämällä mihin tahansa tilanteeseen voi löytää korkeamman merkityksen. Frankl totesi itse keskitysleirillä, että vaikka hänen elämässään ei ollut sillä hetkellä muita vaihtoehtoja kuin jatkuva kärsimys - hänellä oli edelleen vapaus päättää omasta suhtautumisestaan kärsimykseensä. Hän päätti siis kärsiä kunnialla ja odottaa kuolemaa rinta pystyssä. Hän alleviivaa kirjassaan ihmisen mahdollisuutta valita aina oma asenteensa, vaikka häneltä olisi riistetty kaikki muut vapaudet. Joskus kärsimykselle ei yksinkertaisesti voi nähdä mitään järjellistä merkitystä - tällaisessa tilanteessa olevalle ihmiselle Frankl kertoo seuraavan tarinan:

"Poliorokotusten valmistamiseen käytetään apinoita. Apinoita tökitään kivuliailla neuloilla kerta toisensa jälkeen. Voiko apina nähdä tuskansa merkitystä? Ei tietenkään voi - sen henkiset resurssit eivät riitä tuskan korkeamman tarkoituksen ymmärtämiseen. Miksi siis ihminen ei voisi kohdata elämässään tuskaa, jonka merkitystä hän ei järjellään voi ymmärtää? Tuskalla on silloin korkeampi merkitys, joka on ihmisen käsityskyvyn ulkopuolella."

Kyseessä on yksi parhaista lukemistani kirjoista parin vuoden sisällä. Suosittelen lämpimästi.

Tekstiä ruudulla - Katleena Kortesuo

Miten verkossa kirjoittaminen eroaa perinteisistä tekstilajeista? Kuinka laadin hyvän blogitekstin ja mihin asioihin kiinnitän huomioni suunnitellessani sivuston luettavuutta ja käytettävyyttä? Verkkoon kirjoittaminen on yleistynyt räjähdysmäisesti ja jokaisen työntekijän perustaitoihin kuuluu nykyään laatia tekstejä yrityksen blogeihin ja intraan. Toimittajat kirjoittavat nykyään usein pelkkää verkkotekstiä tai lehtijutuista joutuu kirjoittamaan vähintäänkin internetiä varten muokatun version. Katleena Kortesuon ensimmäinen teos, joka ilmeistyi joitakin vuosia sitten, on suunnattu verkkoon aktiivisesti kirjottavan työkaluksi.

Kortesuo käsittelee kirjassaan laaja-alaisesti melkein kaikki mieleen tulevat verkkotekstin muodot. Teksti on kirjoitettu erittäin tiivistettyyn, jopa tiivistelmänomaiseen muotoon. Etuna tässä on kirjan nopea luettavuus, mutta tämä tuntuu tapahtuvan ajoittain esimerkkien kustannuksella. Kirjasta ei olisi tullut liian pitkä, vaikka aihepiireihin olisi pureuduttu syvällisemminkin.

Kirja sopii suhteellisen kokemattomille kirjoittajille, jotka kaipaavat neuvoja vaikkapa yrityksen intraan kirjoittamisesta tai blogin perustamisesta. Kyseinen perusteos on kirjoitettu ilmeisesti mahdollisimman laajalle yleisölle. Aktiivikirjoittaja ja verkkotekstien ammattilainen tuskin löytää teoksesta jotain uutta.

Kirjassa itseäni häiritsi eniten jatkuva sulkeiden käyttö ja hieman hutiloimalla tehty layout. Sulkujen käyttö on Katleenan kaltaiselta ammattikirjoittajalta kummallinen tyylimoka; joskus kokonaisen kappaleen mittaisia tekstejä oli vain "tyrkätty" sulkujen sisään vaikka pari minuuttia editoimalla kaikki lukemista sotkevat härvellykset olisi voinut kirjoittaa pois. En ryhdy kirjoittamiskonsultin kanssa väittelemään aiheesta, sillä kakkoseksi jään, mutta mielestäni tekstin tyyli olisi kaivannut ajoittain hiomista.

Kirja saa kokonaisarvosanan 7½. Se palvelee tarkoitustaan ja tavoittaa toivottavasti myös lukijakuntansa. Tarvetta tällaiselle teokselle on paljon.

Katleena on aktiivinen ja hauska bloggaaja, jonka ajatuksia voit lukea blogista Ei oo totta. Käy ihmeessä ottamassa osaa keskusteluihin, sillä Katleena vastailee lukijoiden kysymyksiin myös nopeasti ja hyvällä huumorintajulla.

Aidosti kiltti - Stefan Einhorn

Stefan Einhorn kysyy kirjassaan Aidosti kiltti: Miksi kiltteys on saanut negatiivisen konnotaation? Kiltti ihminen rinnastetaan usein hieman yksinkertaiseksi ja sinisilmäiseksi tyypiksi. Maailmassa on tuhansia kirjoja, joissa menestyksen avaimiksi kuvaillaan motivaatiota, luovuutta, älykkyyttä, rahaa ja valtaa.  Einhorn kysyykin - miksi juuri kukaan ei ole aiemmin kirjoittanut kirjaa, jossa menestyminen aivan elämässä on kykysi tehdä eettisiä valintoja ja toimia hyvänä lähimmäisenä?

Pääpaino kirjan nimessä on sanalla "aidosti". Kiltteys ei tarkoita sinisilmäistä muiden pillin tahtiin tanssimista. Kiltteys tarkoittaa Einhornin mukaan oman eettisen tietoisuuden lisäämistä ja valintojen punnitsemista arkielämässä. Eettiset valinnat ovat usein hankalia tehdä, eikä niihin löydy välttämättä oikeaa vastausta. Einhorn uskoo vakaasti, että jokainen meistä voi kuitenkin vahvistaa eettisiä taitojaan harjoittelemalla mm. empatiakykyämme tai kysymällä neuvoa hankalia eettisiä valintoja tehtäessä.

Itse uskon, että kiltteydellä ja tiimipelillä on ollut valtava evoluutiollinen merkitys ihmisen historiassa. Lopulta kaikki suuret saavutuksemme kuulennosta lähtien ovat olleet yhteystyön tulosta. Kun ihmiskunnan lähitulevaisuudessa häämöttää sellaisia haasteita kuten energiakriisi ja ilmastonmuutos, alleviivautuu kykymme puhaltaa yhteen hiileen entisestään.

On sääli, että 2000-luvun trendi on ollut voimistunut individualismi. Uskon että se johtuu osittain modernista teknologiasta, joka tekee meistä vähemmän riippuvaisia läheisistämme. Aiemmin pelto viljeltiin ja korjattiin talkoovoimin, nyt sen tekee yksi traktori. Yksilösuorittamisesta huolimatta ihminen on edelleen pohjimmiltaan se sosiaalinen ja yhteyttä kaipaava olio.

Einhornin kirja on hyvä johdatus eettiseen ajatteluun. Kirja on myös tervetullut keskustelunavaus menestyksen todellisiin syihin. Aidosti kiltti on myös tärkeä oppikirja ihmisyydestä. Osa kirjan argumenteista kaipaa mielestäni edelleen hiomista, mutta Einhornin kirjasta tullut joka tapauksessa valtava menestys ympäri maailman.

Alkuperäisteoksen nimi on Konsten att Vara Snäll. Itse luin kirjan saksankielisen version Die Kunst ein Freundlicher Mensch zu Sein. Lisää teoksesta voit lukea Suomen Kuvalehdestä. Jos haluat lukea kirjaa netissä voit tutustua englanninkieliseen kopioon tästä.

Memo Extra - vinkkejä opiskeluun - Oddbjörn By

Voivatko blondi, parturi ja eläkeläinen opetella parissa päivässä 1000 piin desimaalia ja sitten muistaa oppimansa virheettömästi? Kyllä voi - tämä todistettiin Norjan televisiossa tehdyssä muistiennätyksessä. Oddbjörn By on norjalainen muistiekspertti, joka esittelee toisessa kirjassaan erilaisten muistitekniikoita opiskelun tueksi. Memo Extra on edeltäjäänsä käytännönläheisempi. Sen tekniikat on sovellettu juuri opiskelijoiden käyttöön.

Memo itse on yksinkertainen loci-tekniikka, jolla voit tehostaa oppimistasi visualisoimalla tärkeitä asioita kuvittelemalla ne jollekin tutulle reitille. Reitti voi kulkea vaikka kotioveltasi työpaikalle tai sitten voit tallentaa muistikuvia kulkemalla mielessäsi jossakin tutussa rakennuksessa. Sitten sirottelet muistettavat mielikuvat rakennuksen huoneisiin. Muistitekniikkaa on käytetty antiikin ajoilta lähtien ja siitä on hiottu hieno työkalu vuosien varrella. Memo toimii. Opin morseaakkoset varttitunnissa ja maailman 15 pienimpien valtioiden muistamiseen oikeassa järjestyksessä kului 10 minuuttia.

Onko tällaiselle muistitekniikalle käyttöä tosielämässä? Monen mielestä muistitekniikoiden käyttäminen on jotenkin huijausta tai menemistä sieltä missä aita on matalin. Totuus on kuitenkin, että ei ole mitään väliä kuinka professori on oppimansa päähänsä ahtanut kunhan tietoihin pääsee käsiksi halutessaan ja ne muistaa virheettömästi. Oddbjörn väittääkin, että keskivertomuistia ei erota hyvästä muistista mikään muu kuin hyvä tekniikka.

Monet hyvämuistiset ihmiset käyttävät visualisointia, assosiointia ja erilaisia loci-järjestelmiä täysin huomaamattaan. On kuitenkin hyödyllistä tuntea tekniikoiden toimintamekanismi. Tällä tavoin pääset ottamaan muististasi kaiken irti ja vältät tavallisia virheitä ulkoaopettelussa.

Muistaminen ei ole koskaan helppoa - tai tarkalleenottaen muistaminen on todella helppoa, mutta ulkoa opettelu on työlästä. Memo on todennäköisesti tehokkain tunnettu muistitekniikka, mutta sekin vaatii paljon keskittymistä ja valmistelua. Kun työnsä tekee kuitenkin ahkerasti ja paneutuu muutamiin perusasioihin on tekniikan käyttäminen suhteellisen vaivatonta. Tekniikan tuomat edut tenteissä, puheita pidettäessä ja kieliä opiskeltaessa ovat kiistattomat. Muistettavat asiat pysyvät mielessä pitkään ja niiden palauttaminen mieleen tapahtuu automaattisesti.

Tavallinen ulkoa opettelu on "pänttäämistä", jolloin konseptit jäävät leijumaan tyhjyyteen. Niitä ei ole ankkuroitu mihinkään. Jos muistitekniikan käyttäminen on mielestä työlästä niin pänttääminen vasta järjetöntä onkin! Muistin pakottaminen ei yksinkertaisesti toimi siitä syystä, että ihmismuisti ei toimi niin. Memon teho perustuukin juuri ymmärrykseen siitä, että ihmismuisti käsittelee asioita kuvina. Jos mielikuviin voi vielä liittää vaikkapa liikettä voimistuu muistaminen entisestään.

Itse jatkan Memon käyttämistä. Opiskelen runsaasti kieliä ja Memo tarjoaa helpotusta esimerkiksi kielioppien ja sanojen sukujen muistamiseen. Tästä kirjasta on hyötyä varmasti jokaiselle, joka ei entuudestaan tunne muistitekniikoita. Suosittelen Memo Extran ostamista, sillä Oddbjörn Byn edellinen kirja Memo oli kuivakampaa luettavaa. Memo Extran tekniikat on erikseen räätälöity tosielämän tarpeisiin.

Voit ostaa kirjan "Memo Extra - vinkkejä opiskeluun" - Bookplussan verkkokaupasta.

Petos lautasella - tiedätkö mitä suuhusi panet? - Mats-Eric Nilsson

Tiesitkö, että vanilja-aromia valmistetaan mm. mädästä puusta, joka on pilaantunut kelvottomaksi teollisuuden käyttöön? Tiesitkö, että koiranruoassa ei saa käyttää lisäaineita, koska "eläimillä ei ole mahdollisuutta valita lisäaineettoman ja lisäaineellisen ruoan välillä"? Nilssonin tutkiva journalismi on erinomaista ja hänen sulkakynänsä pureutuu syvälle elintarviketeollisuuden lihaan. Hän nimittäin kertoo ihan suoraan mitä kaikkea meidän ruokamme sisältää.

Moni pitää itsestäänselvyytenä, että teollisesti tuotettu ruoka sisältää lisäaineita. Lisäksi tiedämme, että tehtaat säästävät raaka-aineissa. Ruoka pumpataan täyteen säilöntäaineita, että sen hyllyikä venyy luonnottoman pitkäksi. Pågenin limppu ei homehdu ei sitten millään.

Tiedämme kuinka huonoa ruoka usein on, mutta niin vähän siitä tiedosta muuttuu toiminnaksi. Se on sääli. Sitä aukkoa paikkaamaan tarvitsemme Petos lautasella -kirjan kaltaisia teoksia. Nykyaikaisen ruokateollisuuden lisäaineviidakkoon tarvitaan nyt oikea Tarzan tuomaan järjestystä!

Kirja on monipuolinen työkalu teollisesta ruoasta kiinnostuneelle ja nykyaikesta dieetistä huolestuneelle. Kirjaan on sisällytetty mm. kattava lisäaineopas ja osto-opas laadukkaita raaka-aineita varten. Varsinainen sisältö kirjassa on kertoa ruokateollisuuden käytännöistä.

Nilsson kertoo kuinka suuri osa aistimastamme makuelämyksestä on pitkän insinöörityön tulos, missä ruoan jokaista ominaisuutta väristä, kimmoisuudesta ja suutuntumasta lähtien on manipuloitu. Jos olet naureskellut Alien -elokuvissa astronauttien syömälle harmaalle puurolle, voit lopettaa nauramisen. Sinä syöt sitä harmaata puuroa aina kun ostat teollisesti tuotettua ruokaa.

Mats-Eric Nilsson teki itsensä tunnetuksi tämän kirjan ruotsinkielisellä versiolla Den Hemlige Kocken. Nykyään hän on keulahahmo Äkta vara -liikkeessä, joka pyrkii taistelemaan valmisruokakulttuuria vastaan. Kirjaa voi suositella lämpimästi kaikille hyvästä ja aidosta ruoasta kiinnostuineille.

Lue myös Kotilieden arvostelu Petos lautasella -kirjasta..

Voit ostaa kirjan "Petos lautasella" - Bookplussan verkkokaupasta.

Digitaalinen markkinointiviestintä - Heikki Karjaluoto

Kirjailija: Heikki Karjaluoto

Perinteinen markkinointiviestintä on murroksessa. TV- ja lehtimainonnan vaikuttavuus on jo pidemmän aikaa kyseenalaistettu. Digitaaliset kanavat tarjoavat parempaa kustannustehokkuutta ja suurempia kohdistamismahdollisuuksia. Sen takia jokaisen bisneksestä kiinnostuneen ihmisen tulisi tuntea digitaalisen markkinointiviestinnän mahdollisuuksista ainakin perusteet. Alan mahdollisuudet ovat nimittäin paljon, paljon monipuolisemmat kuin suurin osa ihmisistä kuvittelee. Digitaaliset kampanjat mahdollistavat kuluttajien targetoimisen ja kampanjoiden seurannan merkittävästi syvällisemmällä tasolla kuin perinteiset markkinoinnin kanavat. Kuinka nämä kanavat sitten otetaan käyttöön?

Heikki Karjaluodon kirja Digitaalinen markkinointiviestintä pyrkii vastaamaan ajan haasteisiin. Kirja on rakennettu oppikirjaksi markkinoinnin opiskelijoille. Se on rakenteeltaan melko toimiva ja pedagoginen. Kirjassa käydään lävitse yleisimmät digitaaliset markkinointiviestinnän kanavat ja niiden hyödyntäminen sekä yhteystyön mainostoimistojen kanssa. Kaikki materiaali on akateemiseen henkeen kuuluen dokumentoitu kappaleiden loppuun lähdeluetteloiksi. Alan opiskelijat saavat varmasti näistä listoista hyviä tärppejä jatkolukemista ajatellen.

Kirjan toinen kohderyhmä on liike-elämän vaikuttajat, joille uusi digitaalinen viestintä on valittavan usein vieras maailma. Karjaluodon oma kokemus konsulttina on ollut, että bisnesmaailmassa on runsain mitoin väärinkäsityksiä markkinointiviestinnästä - ja etenkin DMC (digital marketing communications) nähdään lähinnä nettisivujen päivittämisenä. Tämä on kuitenkin vain murto-osa totuudesta.

Digitaaliseen markkinointiin voidaan laskea mm. nettisivut, blogit, mobiilisovellukset, tekstiviestimarkkinointi, hakukonemarkkinointi, hakukoneoptimointi, sähköpostimarkkinointi, kävijäanalytiikka sekä CRM-järjestelmät, jotka voivat pitää yhteyttä asiakkaisiin automaattisesti. Monet maailman tunnetuimmista brändeistä, kuten Coca Cola nojaavat vahvasti näihin digitaalisiin rajapintoihin brändinsä rakentamisessa.

Suomalaisyritysten on aivan turha kuvitella, että digitaalisen markkinointiviestinnän voisi vain sivuuttaa ja jatkaa samalla meiningillä kuin aina ennenkin. Jos huutaa tyhjään luolaan, niin turha on kuvitella että kukaan sieltä vastaisi. Totuus on, että ihmiset ovat oppineet ohittamaan perinteiset passiiviset mainoskampanjat automaattisesti. Suurin osa nuorisosta, nuorista aikuisista ja keski-ikäisistä pyörii aktiivisesti netissä ja he käyttävät mm. mobiilisovelluksia kernaasti. Kannattaa siis näkyä siellä, missä ihmiset viihtyvät.

Kirjan lukeminen ei edellytä pohjalle markkinointiviestinnän opintoja vaan käsitteet esitellään kirjassa kädestä pitäen. Voin suositella opusta kauppatieteen opiskelijoille, yrittäjille ja johtajille riippumatta työnkuvasta. Yksi kirjan teeseistä on nimittäin, että markkinoinnin tulisi olla integroitu aktiviteetti, josta koko organisaatio vastaa yhdessä. Karjaluodon kirja on yllättävän käytännönläheinen ja pragmaattinen teos. Kyseessä on kuitenkin perustason yleisteos, joka ei tarjoa hirveästi uutta digitaalista markkinointiviestintää enemmän tuntevalle.

Käteeni saaman tuoreen painoksen ensimmäisessä otsikossa on muuten yhdyssanavirhe. Ajoittain tekstin tyyli on hieman kuivakkaa ja olisin kaivannut editointiin tarkkuutta - osa kappaleista tuntuu olevan väärässä paikassa tekstiä. Viimeinen kritiikkini kohdistuu kirjan hieman hutaistulta vaikuttavaan taittoon. Puoliammattilaista graafikkoa kun ärsyttää markkinointiviestinnän oppikirja, joka ei näytä hyvältä! Mielenkiintoiset esimerkikit ja caset nostavat tosin kirjan lukukokemusta huomattavasti ja kokonaisuus on positiivinen. Todetaan kuitenkin tähän loppuun, että saatan olla hieman jäävi arvostelemaan  kirjaa. Karjaluoto on nimittäin markkinoinnin professorini.

Voit ostaa kirjan "Digitaalinen markkinointiviestintä" - Bookplussan verkkokaupasta.